Me teimme sen!

Keskiviikko 16.6.2010 klo 15:55 - Aleksi

Mistä on hyvä puoluekokous tehty? Reilusta ja iloisesta kampanjoinnista. Loistavista puheista. Tunteet pintaan nostavista sanoista ja hetkistä. Hyvien ystävien näkemisestä ja kuulumisten vaihtamisesta. Vähän nukutuista öistä. Hurmoksellisesta tunnelmasta. Yhtenäisyyden ja kuuluvuuden tunteesta. Onnistumisista vaikuttamistyössä. Voimia, motivaatiota ja uskoa antavasta tunnelmasta. Kihelmöivästä jännityksestä, joka odottaa räjähtämistään. Loistavista valinnoista. Mahdottoman tulemisesta mahdolliseksi ja todeksi. Rajattomasta ilosta ja onnesta. Aivan ainutlaatuisista kokemuksista ja elämyksistä, joita ei rahalla saa ja jotka muistaa loppuelämänsä. Niistä on hyvä puoluekokous tehty.

Keskustan Lahden puoluekokous oli minulle tällainen. Takana on roppakaupalla vähän nukuttuja öitä. Valmistauduttiinhan puoluekokoukseen huolella ja itse paikalla töitä paiskittiin aamusta myöhään iltaan. Ja lopulta juhlittiinkin. Monet huomattavasti minua kokeneemmat puoluekokouskävijät sanoivat, että tämänkertainen puoluekokous oli tunnelmaltaan ja iloisuudeltaan kenties paras puoluekokous missä he koskaan ovat olleet. Se yhdisti joukot. Olen ikuisesti kiitollinen, että olen saanut olla mukana tällaisessa. Näitä hetkiä ei elämässään kovin montaa koe. Suuri kiitos siitä kaikille mukana olleille.

Keskusta on kyllä tottunut tuulettamaan rohkeasti puoluejohtonsa aina silloin tällöin – noin kymmenen vuoden väliajoin. 1980 valtaan nousi Paavo Väyrynen, 1990 Esko Aho, 2002 Anneli Jäätteenmäki. Nämä ovat kaikki suuren käänteentekeviä hetkiä keskustan ja Suomen historiassa. Keskustassa nuoria on nostettu uskaliaasti johtopaikoille. Mutta huolimatta tästä uskomattomasta historiasta, tämänkertainen taitaa vetää pisimmän korven. Lahdessa pauhasi läpi valtaisa nuorkeskustalaisuuden tsunami, joka nosti historiallisesti puoluejohtoon kaksi alle 30-vuotiasta henkilöä! On todellakin uuden luvun aika!

Keskustan puoluejohto on nyt erinomainen kombinaatio erilaisia ominaisuuksia, loistava kokonaisuus. Täytyy onnitella sitä yli 56-vuotiasta pohjoispohjalaista miestä (tutkimuksen mukaan keskimääräinen keskustan puoluekokousedustaja), joka kykene tällaisiin ratkaisuihin! Melkoinen mies olet, oi keskustan puoluekokousväki! Näin on ollut ennenkin. Suuren vastuun kantajat ovat osanneet katsoa itseään pidemmälle tulevaisuuteen ja nähneet aina mikä on puolueen paras pitkällä aikavälillä. Rohkeutta ja uskaliaisuutta ei ole puuttunut.

Puoluesihteeri Timo Laanisen lempinimi pappa kuvaa häntä hyvin. Harmaan ja vaatimattoman miehen vastapuolena huokuu uskottavuus, luotettavuus ja viisaus. Isällisiä ominaisuuksia. Mari Kiviniemi on hyvä vastapaino: puheenjohtajaksi nuori ja edustuksellinen nainen, kuitenkin erittäin kokenut ja asiat tunteva. Mari on sopivasti ristiriitainenkin, asiallisuuden taakse kätkeytyy myös räväkämpi puoli. Kaksi harmaata miestä (Pekkarinen pj:nä) ei olisi ollut sopiva kombinaatio.

Kumpikaan, Kiviniemi ja Laaninen, eivät ole ensisijaisesti tunnettuja riehakkuudesta, parhaista mahdollisista puhelahjoista ja kansan villitsemiskyvyistä. Tähän varapuheenjohtajisto tuokin erinomaisen kontrastin. Annika Saarikko, Tuomo Puumala ja Timo Kaunisto ovat kaikki äärimmäisen loistavia puhujia, jotka osaavat innostaa ja koskettaa kuulijaa. Karismaa löytyy! Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan johtoviisikko on siis hyvä kokonaisuus.

Kaikki eivät voi luonnollisesti voittaa. Esimerkiksi omasta piiristä Elsi Katainen ei päässyt varapuheenjohtajaksi. Se on harmillista Itä-Suomen kannalta. Näin tällä kertaa, kaikki olivat hyviä ehdokkaita ja parhaat voittavat. Tappioista ei kannata lannistua, vaan suunnata kohti uusia haasteita ja tehtäviä. Töitä varmasti riittää jokaiselle, oli rooli sitten mikä tahansa. Joten haluan kertoa Elsille lämpimät tsemppi-terveiseni, teit hienon työn olemalla ehdokkaana ja vaihtoehtona! Se osoittaa rohkeutta.

Antti Rantakangas ei uusinut paikkaansa, josta hän on omaa piiriään kehottanut pohtimaan syitä, sillä 69 piirin edustajaa ei häntä äänestänyt. Syyllistävä sormi kohdistuu omaan piiriin. Näiden henkilöiden äänestämättömyys on seuraus, ei syy. Kehotankin Rantakangasta hakemaan syitä muualta, esimerkiksi peiliin katsomisella. Se on jokaiselle oikea tapa lähteä analysoimaan syitä ja tapahtuneita.

Tämä tapaus monen muun ohella kertoo myös siitä, että piirisidonnaisuus on murtumassa, eikä perinteisillä piirien junttauksilla ole entisenlaista voimaa. Entistä useampi äänestää oman ajattelun pohjalta, mikä on aivan oikea suuntaus. Tästä oli jo havaittavissa signaaleja Joensuun puoluekokouksessa 2008. Se kannattaa ehdokkaiden ja ehdokkuutta pohtivien tulevaisuudessa huomioida. Henkilö ratkaisee, ei se, missä on sattunut syntymään tai kuinka vahva oma piiri on edustajien määrällä mitattuna.

Vaikka olen erittäin tyytyväinen Kiviniemen ja Laanisen valintaan, kaikista eniten minua kuitenkin ilahduttaa nuorten onnistuminen. Me nuoret todellakin näytimme voimamme ja kykymme levittää innostusta ja toivoa herättävä virus koko puoluekokousväkeen. Puoluekokous luotti nuoriin ja meidän täytyy nyt olla luottamuksen arvoisia. En epäile hetkeäkään, etteivätkö Annika ja Tuomo tulisi täyttämään odotukset ja ylittämäänkin ne. He tuovat takuulla nykyaikaistettua aatetta, iloa, yhtenäisyyttä, uusia toimintatapoja, visioita, rohkeutta, motivaatiota ja tekemisen meininkiä koko keskustaliikkeeseen!

Keskustassa on tullut aika 80-luvun sukupolven marssia aikaisempien sukupolvien tapaan eturiviin. Se ei tarkoita vallankumousta, vaan hallittua sukupolven vaihdosta ja luonnollista elämänkulun etenemistä. Muutos tapahtuu yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä. Tämä nuorkeskustalaisten esiinmarssi tulee varmasti näkymään vahvasti myös ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa. Joukkoja johtaa nyt Tuomo Puumala, Annika Saarikko ja Riikka Manner. Melkoinen ykkösketju! Siitä ovat takuulla muut puolueet kateellisia ja syytä onkin.

Kokoomus ei rohjennut viikonlopun kokouksessaan valita varapuheenjohtajaksi nuorta naista, hän jäi valitettavasti kilpailussa viimeiseksi. Alle 30-vuotiaita ei liioin näy muidenkaan puolueiden johdossa. Keskustanuorten tunnus on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Kokoomusnuorten vastaava on ”Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen nuorisojärjestö”.  Kaksi keskustanuorta osallistuu ensi viikonloppuna hallitusneuvotteluihin. Voin ilolla ilmoittaa, että Keskustanuoret on viimeistään nyt Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin poliittinen nuorisojärjestö! Olen valtavan ylpeä meistä jokaisesta keskustanuoresta!

PS. Seitsemäntoista 80-luvulla syntynyttä ”Nintendo-sukupolven” nuorkeskustalaista kirjoitti viime viikolla julkaistun kirjan Uusi luku – Näkökulmia onnelliseen yhteiskuntaan, jossa esittelemme maailmankuvamme ja näkemyksiämme laajasti yhteiskunnasta maalaavalla otteella, uusin silmin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirjan kautta ajatuksiimme, koska tämä sukupolvi tulee kantamaan jonain päivänä vastuun Suomen johdosta.

” Aikaa ja vapautta arvostavalle ikäpolvelle vain muutos tuntuu olevan pysyvää. 2010-luku haastaa ikääntyvän Suomen. Kohtuullisuus, yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus ovat avainsanoja, joilla uusi ikäpolvi hahmottelee poliittisten tulevaisuusnäkemystensä taustaa. Niissä onnellisuudella on sijansa. Hyvinvointia ei kasvateta vain pankkitileillä.”