Lahdessa ratkaistaan keskustan kohtalon kysymyksiä

Torstai 10.6.2010 klo 22:43 - Aleksi

Keskustan puoluekokouksessa Lahdessa on tuhdisti poliittista asiasisältöä. Aloitteita on yli 270, tavoiteohjelma lyödään lukkoon ja puoluekokous antaa kannanottonsa. Nämä tulevat kuitenkin jäämään erittäin tiukkojen henkilövaalien varjoon. Arvioin tässä kirjoituksessa eri ehdokkaita.

Puheenjohtajakilvasta näyttää tulevan kahden M-alkuisen etunimen taisto. Konkari Paavo Väyrynen näyttäisi jääneen heidän jalkoihinsa. Paavo on kyllä ansiokkaasti herätellyt keskustelua ja tuo omanlaisia näkemyksiä peliin. Mutta rehellisesti, uskooko joku oikeasti Paavon johdolla kyettävän vaalivoittoon? Slogan Paluu tulevaisuuteen ei uppoa. Aika on ajanut ohitse, vaikka Paavo onkin edelleen hyvä poliittiselta pelisilmältään.

Tuomio: Juna meni jo, kiitos kuitenkin lisämausteen tuomisesta pj-kilpaan!

Haastaja Timo Kaunisto katsoi korttinsa heti alussa: tuntemattomimman ehdokkaan on erottauduttava ja olla radikaali kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Monessa kohtaa se onkin vaikuttanut hyvältä ja erottautumista on tosiaan löytynyt. Georgeclooneymaista karismaakin on irronnut. Mutta taktiikalla on kuitenkin riskinsä, jotka ovat realisoituneet. Timo on astunut pari kertaa miinaan, joka kertoo kokemattomuuden ja yltiöpäisen rohkeuden johtaneen arviointikyvyn pettämiseen.

Näistä itselle parina tuttuna esimerkkinä voisi mainita hermojen naksahduksen nuorten kritiikkiin puheenjohtajakisan tylsyydestä ja mitäänsanomattomuudesta. Vastauksena tuli täyslaidallinen haukkuja, jotka osoittivat, ettei mies ollut ajan tasalla nuorisoliikkeen tekemisistä. Hän ei myöskään ymmärtänyt sitä, että kaiken haukkumisella ei kannatusta kerätä. Toinen naksahdus sattui Joutsen Media-kohun yhteydessä, kun Timo näki hollywoodmaiseen tyyliin kuviossa järjestösodan, jota edes elokuvissa ei osattaisi kuvitella.

Tuomio: Hyvä yritys, mutta liikaa virheitä. Tulevaisuudessa kuitenkin voi saada merkittäviä tehtäviä hoitaakseen.

Voittajaa on vaikea veikata, vaikka media ja monen tunnetun keskustalaisen auktoriteetin kannanotto asettaakin Mari Kiviniemeä suosikiksi. Oleellista on havaita mm. se, miten Väyrysen kannattajat käyttäytyvät toisella kierroksella. Monelle nimi lapussa on vielä aidosti auki. En osaa riittävästi korostaa puheen merkitystä puoluekokouksessa. Se joko tempaisee mukaansa kohti voittoa tai ei sytytä ja tie vie kohti tappiota.

Mauri Pekkarinen on vienyt pisteitä energisyydellään, huumorilla ja rempseydellään. Hänelle asiat ovat tuttuja. Monille maakuntien miehelle Mauri saattaa ilmetä turvallisena vastauksena. Oppositioajan ryhmän johtajana osoitukset kyvystä tuoda esiin puolueen kanta on olemassa. Kysymysmerkkinä on ikä ja motivaatiotaso. Keskusta ei ole perinteisesti valinnut iäkästä johtajaa. Kampanjasta (onko sitä ollut?) ei ole ilmennyt palavaa halua. Moni on valitsemassa puolueen puheenjohtajaa, ei pääministeriä. Kumpi Pekkarinen haluaa ensisijaisesti olla? Ydinvoima-casen ”tsoukki”-heitto oli käsittämätön sammakko kokeneelta mieheltä. Pettikö hermo? Nuorten keskuudessa Pekkarisen kannatus on laskusuhdanteessa ja perän pohjimmaisena. Varttuneemman väen suhteen tilanne on todennäköisesti aivan toinen.

Mari Kiviniemeä ei tunneta niillä adjektiiveilla, millä aloitin kuvailemaan Mauria. Hän on virkamiesmäinen, asioista asiallisesti puhuva ja keskusteleva. Valtavasti hän on kuitenkin kehittynyt esimerkiksi kahden vuoden takaa. Esiintymisissä on ollut varmuutta ja sitä kautta myös rentoutta, ajoittain jopa huumoria. Kokemusta ja osaamista löytyy riittävästi, kysymysmerkki on visiointikyvyn ja innostavuuden löytyminen. Kiviniemestä keskusta saa kuitenkin tarvittaessa pidemmän ajan ratkaisun. Välikauden henkilöitä emme ole tottuneet valitsemaan.

Iän lisäksi etuna on sukupuoli. Edustavuudeltaan ja imagoarvoltaan Mari vie siis ehdokkaista pisimmän korren. Mutta eivät nämäkään seikat ole se ratkaisevin tekijä, jos Mari kisan voittaa. Ennen kaikkea ehdokasjoukosta Marista on huokunut eniten voittamisen halua. Ja näitä mittelöitä ei voiteta, jos tahtotila ei ole aivan tapissa.

Tuomiot: En veikkaa voittajaa, mutta jos pakko olisi pistää rahat likoon, ne menisivät Kiviniemen puolesta. Moni tekee ratkaisunsa vasta Lahdessa.

Puoluesihteeriskaba on sähköistynyt ja alkanut mennä liiankin koville ylikierroksille viime aikoina. Eikä ihme, kun Jarmo Korhonen jumitti tilannetta panttaamalla oman ilmoituksen aivan viime metreille. Lyhyen ajan sisään jäi liian paljon painetta purkauduttavaksi. Olen oman kantani ilmaissut kannanotossa, jossa oli mukana monia nuorkeskustalaisia. Saimme vastauksen tuoreeltaan toiselta monia nuorkeskustalaisia sisältäneeltä porukalta.

Korhosen valintaa perustellaan erityisesti varainhankinnalla ja taloudella. Ja kyllähän puolueen talous on paljon paremmassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten. Varainhankinta on tärkeää, mutta ei se saa olla poliittisessa puolueessa se kaikkein tärkein asia. Rahallakaan ei pärjää, jos uskottavuus on mennyt. Ja siitä rahasta tulee muuten pula, olkoot varainhankinta kuinka hyvää tahansa, jos seuraavissa vaaleissa tulee turpiin useiden kansanedustajapaikkojen verran. Puoluetuki on kuitenkin selkeästi se tärkein ja isoin tulonlähde.

Korhosen saavutuksista kehutaan jäsenrekisterin uudistamista. Olen samaa mieltä. On hienoa, että asiassa on vihdoin edetty. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että eteneminen on ollut liikkeelle lähdettäessä liian hidasta. Loppuvaiheessa taas kiirehdittiin liikaa ja homma jäi puolivalmiiksi. Syyn tälle ymmärtää varmasti jokainen, jos Jarmon lupauksia edellisiltä kerroilta muistelee. Pidän tätä kuitenkin inhimillisenä, enkä halua antaa kuvaa, että odotan täydellisyyttä.

Itse en voi hyväksyä näkemystä, että puoluetta olisi johdettu oikein. Oikealla johtamistavalla pidän armeijasta tuttua joukkojen edestä johtamista sekä vastuun ottamista. Keskustaan on liitetty aivan liikaa huonoja tapahtumia ja huonoa julkisuutta. Se näkyy tuoreissa kannatuslukemissa, usko ja luottamus alkavat horjua. Luottamus voi säilyä pienen kompastelun yli, mutta ei jatkuvassa negatiivisten tapahtumien sarjassa. Vääristä toimintatavoista toimii tuoreena esimerkkinä ehdokkaiden kampanjoinnin rajoittaminen ja rahastus puoluekokouksessa. Vast’ikään selvitysnainen kannusti mm. kauppoja ottamaan vaalien ehdokkaat sisällensä. Keskusta ei näytä hyvää esimerkkiä demokratian toteuttamisesta. Kaikkia ehdokkaita on myös kohdeltava ehdottoman tasapuolisesti.

Sanoisin, että puolueessa on liikaa väsymistä, motivaation puutetta ja turhautumista. Toisaalta tunnelmaa kalvaa viiltävä pelkokin. On äärettömän huolestuttavaa ja väärä tilanne, jos kriittiset äänet eivät uskalla tulla julki. Tämä tilanne tarkoittaa sitä, että jos pöytää ja henkeä ei saada nyt puhdistettua, on se valtavan monelle puolueaktiiville viimeinen niitti. Jokainen voi kuvitella, mitä seuraa mm. seuraaviin vaaleihin, jos aktiiveilla ei ole motivaatiota tehdä työtä puolueen eteen tai he poistuvat kokonaan kuvioista. Pidän todellisena riskinä, että Korhosen valinta voi johtaa puolueen hajaannukseen. Ovatko puoluekokousedustajat valmiita kantamaan vastuun tästä riskistä?

Anneli Jäätteenmäki lainasi osuvasti vanhempaa sanontaa, että niin on kuin miltä näyttää. Ja puolueeseen liitetyt asiat eivät ole olleet mitenkään kivoja juttuja. Meidän on myös ajateltava sitä, kuinka voimme palauttaa luottamuksen kansalaisiin keskustaa kohtaan. Tiedän, että se kirpaisee monia ja on ikävää aivan meidän kaikkien kannalta, että tähän tilanteeseen ollaan ajauduttu. Minun ei ole tarkoitus loukata mainitsemilla asioillani Korhosen kannattajia. Rehellinen täytyy kuitenkin olla ja uskaltaa kertoa oma mielipide. Pään puskaan pistäminen ei ainakaan auta.

Uskon siis, että Timo Laaninen kykenee parhaiten korjaamaan mainitsemiani puutteita. Hän kykenee parhaiten palauttamaan kansalaisten luottamuksen keskustaan, palauttamaan keskustan toimintatavoilta juuria kohti, lopulta myös yhtenäistämään kentän. Helppoa se ei tule olemaan, mutta uskon tämän onnistuvan. Keskustanuorten ydintoimijoista yli 77% kannatti kyselyssä Laanisen valintaa. Näin selkeä tulos kertoo siitä, millä valinnalla me voimme pitää nuoret mukana toiminnassa ja säilyttää sekä rakentaa tulevaisuudenkin menestymismahdollisuuksia.

Tuomio: Tiukka kisa. En lähde veikkaamaan, mutta haluan uskoa Laanisen voittoon.

Lopuksi pari sanaa varapuheenjohtajaehdokkaista. Jo pelkästään ”virkani” puolesta, mutta myös täysin sydämin voin kannattaa erittäin ilomielin Annika Saarikkoa ja Tuomo Puumalaa varapuheenjohtajiksi. Uskon heistäkin löytyvän sitä porukkaa yhdistävää voimaa, kykyä uudistaa puoluetta, tuoda aatteellisuutta päivän politiikkaan sekä kykyä palauttaa ilo ja innostus jokaisen keskustalaisen toimintaan.

Keskustan tulee nostaa rohkeasti tulevaisuuden tekijöitä aivan eturiviin, heti puheenjohtajan taakse. Rohkeilla valinnoilla turvaamme tulevaisuuttamme. Suosittelen puoluekokousedustajille rohkeutta rikkoa vanhoja ajattelutapoja. Sinne äänestyslappuun kolmeksi nimeksi voi laittaa useammankin naisen ja nuoren. Vain toimimalla itse näin voi muuttaa vallitsevia vääriä ”totuuksia”, kuten että vain yksi nainen voi mennä ehdokkaista lävitse.

Tuomio: Varapuheenjohtajakilvasta tulee siitäkin erittäin tiukka ja mielenkiintoinen. Puoluekokousesiintymiset ratkaisevat paljon. Lopulta kysymys taitaa olla siitä, kuinka rohkeita ratkaisuja puoluekokousedustajat uskaltavat tehdä nimiä lappuun kirjoittaessaan. Uskon nuorten esiinmarssiin. Nuorten täytyy seistä yhtenä rintamana kummankin ehdokkaansa takana.

Toivotan jännittävää ja mielenkiintoista viikonloppua itse kullekin, olette sitten paikan päällä Lahdessa tai seuraatte ratkaisuja muualta. Kysymyksessä on joka tapauksessa sekä keskustan, että koko Suomen kannalta erittäin merkittävistä valinnoista. Toivokaamme puoluekokousväelle viisautta ratkaisuissaan!

PS. Puoluekokousta voi seurata esimerkiksi keskustan netti-tv:n kautta.