Jäsen vastoin tahtoaan

Lauantai 29.5.2010 klo 15:42 - Aleksi

Keskustan uusien jäsenkorttien postittaminen noin 110 000 henkilölle nosti julkisen kohun ja myrskyn vesilasiin – kuten vähäänkään asioita seuraava ja keskustaa tunteva osasi takuuvarmasti ennustaa. Jäsen tietämättään –henkilöitä (joita julkisuudessa on kutsuttu erikoisesti ”valejäseneksi”) on ilmaantunut valtaisa määrä. Mistä tämä johtuu?

Ymmärtääkseen asian ja asettaakseen sen oikeaan mittasuhteeseen täytyy tietää syitä taustalla. Täytyy myös hahmottaa keskustan omalaatuisuus poliittisena puolueena jäsenmäärän ja järjestörakenteen suhteen. Keskusta on harvinaislaatuinen puolue; sillä on maailmankin mittakaavassa todella paljon ihan oikeita jäseniä sekä tuhansia paikallisyhdistyksiä. Historia on pitkä. Se ulottuu yli 100 vuoden ajalle. Ja se historia näkyy.

Keskustan jäseniä on ympäri Suomen ainutlaatuisella tavalla. Aikana, jolloin maailma ei ollut nykyisenkaltainen verkostoitunut, kaikkien asioiden vaivattomasti ja nopeasti saavutettavissa oleva paikka, keskustan järjestörakenne syntyi. On siis tuhansia, hyvin pieniäkin paikallisyhdistyksiä, jotka saattoivat aikanaan muodostua pienen kylän pohjalta. Kylä kokoontui vuoronperään kunkin talon tupaan pitämään paikallisia kokouksia ja keskusteluiltoja. Keskustan jäsenille, jos keille eri puolueiden jäsenistä, politiikka on ollut elintärkeää. Kaikki paikallisyhdistykset ovat luonnollisesti itsenäisiä. Pieniä soluja on valtaisasti siellä ja täällä. Koko palettia on hurjan vaikea hallita. Esimerkiksi SDP ja kokoomus pääsevät näissä asioissa huomattavasti helpommalla pienemmän mittakaavan vuoksi. Puhumattakaan uudemmista puolueista, kuten perussuomalaiset ja vihreät.

Keskustan yhdistykset ovat pitäneet aikojen saatossa kirjaa jäsenistään. Tietokoneista ja tietokannoista ei ole ollut puhettakaan, paperille ne tiedot on kirjoitettu ylös. Näitä papereita on toimitettu kunnallisjärjestöille ja piireille. Aika on muuttunut ja jossakin vaiheessa on tullut käyttöön esimerkiksi excel-listat. Ja listoja on voinut olla monia. On ”ukkopuolueen” jäsenlista, naisjärjestön jäsenlista, nuorisojärjestön jäsenlista,… On paikallisyhdistyksen lista, kunnallisjärjestön lista, piirin lista, puolueen tai valtakunnallisen järjestön lista,… Toiset yhdistykset ovat aikojen saatossa pitäneet jäsenistään tarkkaa kirjaa, toiset vähemmän tarkkaa. On aktiivisia osastoja ja vähemmän aktiivisia, hiipuvia osastoja. Ehkäpä joku on erotessaan poistettu yhdeltä listalta, mutta edellä kuvaillun sekavan listaviidakon vuoksi ei toiselta?

Kymmenien tuhansien jäsenten ja tuhansien paikallisyhdistysten joukkoon mahtuu monenlaista kadun tallaajaa ja toimijaa. Varmasti isoon määrään mahtuu mukaan myös mätiä omenoita. Missäpä näin ei olisi?
Kun hahmottaa keskustan järjestörakenteen valtavan koon ja monisyisyyden, vaikean hallittavuuden aikana jolloin ei ollut keskitettyjä tietokantoja ja muut historiasta kumpuavat seikat, ymmärtää ettei kokonaisuutta ole helppo hallita – jos ollenkaan. Käytettävissä olevin resurssein ei pysty kysymään 150 000 ihmiseltä, että oletko todellakin halunnut liittyä jäseneksi? On vain ollut luotettava siihen tietoon, mitä saatavilla on ollut.

Oma lukunsa ovat perhejäsenyydet, jonka ongelman taustoja on hyvin selvitetty tässä jutussa. Tämäkin kumpuaa historiasta. Aikoinaan koko perhe on usein todellakin ollut jäseninä. Se on ollut aivan normaalia. Nykyiset lainsäädännöt ja toimintatavat ovat luonnollisesti aivan toiset kuin vuosikymmeniä sitten.
Näitä tietämättään jäsen-tyyppejä on kyllä tullut esiin aikaisemminkin. Kun asiaa on selvittänyt, lähes poikkeuksetta syy löytyy lähempää kuin arvasikaan. Suosittelen monelle jäsenyyttään ihmettelevälle soittamaankin puolueen numeron sijasta omille vanhemmilleen. Ja kysyä, olisiko heillä kenties asiassa osaa tai arpaa? Ja mahdollisesti kysyä, miksi vanhemmat eivät ole informoineet asiasta? Heillekin osavastuu useimmiten kuuluu.

Keskustalaiset tiesivät, että valtakunnallisen jäsentietokannan luomisessa on valtaisa työ ja se toisi myös esiin nyt nähdyn kaltaisia tapauksia, jotka eivät ole miellyttäviä. Ehkä joku olisi voinut asian edessä lannistua ja todeta ”antaa olla vain”. Keskusta teki kuitenkin toisin. Tietäen tulevasta valtavasta savotasta ja ikävistä puolista, se lähti puhdistamaan rekisteriä ja saattamaan sitä ajan tasalle yhteen tietokantaan. Tie on ollut kivullisen hidas kuljettava. Nyt ollaan muutoksessa kohdassa, joka on kenties vaikein. Moni saa tietää, että on tietämättään ja tahtomattaan puolueen jäsen.

Mielestäni keskusta teki kuitenkin oikein ja nämä henkilöt voivat tältä osin kiittää puoluetta uudistuksesta. He ovat nyt saaneet tiedon jäsenyydestä ja voivat ilmoittaa eroavansa siitä. Ilman uudistusta nimet olisivat jääneet roikkumaan ikuisiksi ajoiksi eri jäsenlistoille. Ilmoitus ja asia on hoidettu. Ennen se ilmoituskaan ei olisi välttämättä riittänyt 100% varmuudella. Kenellekään ei taatusti koidu asiasta muuta haittaa kuin pieni vaiva esimerkiksi lyhyen sähköpostiviestin lähettämisestä. Keskustalla edessä on valtavasti työtä, mutta suunta on oikea. Niin valitettava tilanne kun on ollutkin, nyt asiat lähtevät vihdoin korjaantumaan. Se vaatii pienoista ymmärrystä ja malttia.

Keskustelupalstoilla on voinut jälleen lukea, kuinka keskusta on taas huijannut ja ties mitä. Ei keskusta tätä tilannetta ole varmastikaan tahallisesti halunnut eteensä. Kuka haluaisi? Olen kuvaillut ne mielestäni ymmärrettävät syyt, mitkä tilanteeseen ovat kuitenkin johtaneet. Ja kuten olen maininnut, nyt asiaa korjataan – ja siitä on kiittäminen.

Moni on myös sanonut toimintaa rikolliseksi hyödyn tavoitteluksi. Moni on kysynyt, onko keskusta saanut perusteetonta hyötyä todellista suuremmasta jäsenmärästä esimerkiksi puoluetukien ja jäsenmaksujen myötä? Nämä kysymykset valitettavasti osoittavat enemmän tietämättömyyttä kuin asian todellista tilaa.

Puoluetuen määrään vaikuttaa vain ja ainoastaan kansanedustajien määrä. Jäsenmäärä ei siis vaikuta puoluetukeen. Todellisuutta isommasta jäsenmäärästä ei koidu mitään hyötyä. Tai korkeintaan imagollista suuruudesta, mutta sekin imagoetu on nyt takuulla menetetty ja sitä kautta laskut maksettu. Valtaa ei anneta jäsenmäärän perusteella, vaan vaaleissa äänien perusteella. Perusteetonta valtaa ei siis keskusta ole saanut. Tältä osin erokeskusta.fi:n väitteet ovat täysin vääristellyt.
 Suurin osa jäsenistä ei maksa jäsenmaksua, eikä niitä läheskään kaikilta peritä. Haamujäsen ei tuo yhtään lisäeuroa kassaan. Tai jos käy maksamassa jäsenmaksun tietämättään ja haluamattaan jäsenyydestä, on jo vika itsessä. Taloudellista hyötyä ei ole koitunut.

Keskusta on tehnyt virheitä ja ne pitää myöntää, sekä ottaa opiksi. Esimerkiksi nyt jäsenkortit olisi voinut lähettää pienemmissä erissä välttääkseen valtavaa yhteydenottovyöryä pienen ajan sisällä, jäsenkorttikirjeeseen olisi voinut laittaa informaatiota mahdollisista vääristä jäsenyyksistä sekä puolueen nettisivuille lisätä eroamis-lomakkeen henkilövarmennuksella. Opittavaa siis on ja kiire saada kortit lähetettyä ennen puoluekokousta (J. Korhosen vaalilupaukset täytyy saada täytettyä) ei tilannetta helpottanut.

Keskusta on puolueena valtava ja iso laiva kääntyy tuskaisan hitaasti. Organisaatio, jossa on monia eri tasoja ja tuhansia eri osia, ei ole ketterin muuttumaan ja mukautumaan. Asia täytyy vain ymmärtää ja olla maltillinen. Sillä kyllä se isokin laiva lopulta kääntyy.

Yritin tässä selventää tapauksen taustoja mahdollisimman perusteellisesti. Asia on herättänyt tunteikasta kommentointia netin eri palstoilla, mutta toivon kommenteilta täällä malttia, fiksuutta ja asiallisuutta.

http://www.liitykeskustaan.fi