Oletko tavannut katkeroitumatonta demaria?

Tiistai 25.5.2010 klo 21:04 - Aleksi

Olen pitänyt Mikael Jungneria fiksuna demarina. Oli pettymys huomata, kuinka puoluepolitiikkaan siirtyessään hänestäkin kuoriutuu perinteisempi demari esiin: katkeroitunut populisti.

Vaan ihmekös tuo? Onhan Mikaelilla ollut oppi-isänä itse katkeruuden suur-mestari, ärähtelevä ex-pääministeri Paavo Lipponen. Siinä on tullut mallia esimiehestä. Näiltä pohjilta onkin hyvä arvioida muiden johtamistaitoja.

Toisaalta Mikaelin vaihtunut linja sopii vallan mainiosti nykyiseen demarimeininkiin. Populismi nostaa päätänsä laajalla rintamalla, jatkuvasti ja joka asiassa. Nyt täytyy antaa näyttöjä, että on sopiva puoluesihteeri tähän menoon.

Itse olen kuullut palautetta Liisa Hyssälän johtamistaidoista suoraan yhdeltä hänen alaiseltaan. Se ei ole laaja otanta, mutta pidän sitä kuitenkin erittäin pätevänä esimerkkinä. Tämä alainen kuvaili Hyssälää parhaaksi pomokseen, mitä hänellä koskaan on ollut. Hyssälä on ollut erittäin kannustava ja ottanut hyvin huomioon sen, mitä alaiselta voi odottaa. Hän siis tiedostaa alaisen kyvyt, auttaa eteenpäin ja kehittymään sekä tsemppaa. Lupsakka Hyssälä ei siis tältä pohjalta vaikuta huonolta johtajalta.

Kannattaisi ehkä siis Jungnerin ensin perehtyä asiaan, josta laukoo julkisuuteen. Huhupuheet eivät tässäkään kohtaa ole tiedon väärti. Moni Kelan valtuutettu on kiistänyt Jungnerin huhu-väitteet.

Kaiken muun lisäksi Hyssälä on tehtäväänsä muodollisesti erittäin pätevä. Koulutus on aivan huippuluokkaa. Työkokemusta on valtavasti juuri Kelan alalta. Erinomaista osaamista löytyy myös Hyssälän ministeripestin jatkajalta, kansanedustaja Juha Rehulalta.

Näin hyvä tilanne ei ollut Jungnerin itsensä kohdalla, kun hänet valittiin Ylen johtoon. Sepä tässä surkuhupaisinta onkin. Kuinka voi lähteä arvostelemaan poliittisesta valinnasta, jos itse on noussut asemaansa läpeensä poliittisen valinnan kautta? (kuten Ylen hallintoneuvoston ex-puheenjohtaja Markku Laukkanen kertoi) Demareiden tekopyhyys tässä tilanteessa kaikkien aikojen poliittisten nimitysten puolueena on jotain aivan omaa luokkaansa.

Puoluekirja ei saa olla vaatimus johonkin tehtävään. Puoluekirja ei saa olla myöskään este valintaan, jos pätevyyttä ja osaamista löytyy. Valitettavasti puoluekirjasta on kuitenkin tullut tänä päivänä helppo lyömäase, asiassa kuin asiassa.

Itse otsikon kysymykseen, joka taisi olla retorinen, oma vastaukseni on, että olen tavannut monenlaista demaria; fiksua ja vähemmän fiksua, katkeroitunutta ja katkeroitumatonta. Jotenkin puoluejohtoon kuitenkin näyttäisi keskittyvän tietynlaista sakkia…