Populismin kevätkukkasia Kreikasta!

Sunnuntai 9.5.2010 klo 19:29 - Aleksi

Viime päivien keskustelujen kuumimmasta perunasta ei ole epäselvyyttä. Kreikan talouskriisissä tapahtuu uusia käänteitä hätkähdyttävän nopeaan tahtiin. Iso ja pelottava asia herättää monenlaisia mielipiteitä. Valitettavasti se on myös herättänyt populismin kukat kevään loistavimpaan kukoistukseen.

Oppositiolla ei tunnu olevan mitään rajaa, kuinka paljon asiasta saa antaa disinformaatiota, pelotella suomalaisia, keskittyä epäolennaisuuksiin, jättää EU:n yhteiset sopimukset huomiotta ja heitellä mitä eriskummallisimpia vaatimuksia. Mitään velvollisuutta esittää todellista vaihtoehtoa e myöskään tunnu olevan.

Sekaan on mahtunut monenmoista kommenttia. Alhaisin suoritus löytyi perussuomalaisten Pentti Oinoselta (jälleen). Hän kummasteli millä Kreikka velkansa maksaa.”Oliiveinako? Tupakkeinako? Vai sitruunoinako?” Oinonen kyseli. Ei voi kuin kummastella miten alhainen tietotaso maailmanmenosta kansanedustajalla voi olla. Sitä yritetään piilottaa huumorin säilän taakse. Kyllä taas hävetti meidän pohjoissavolaisten puolesta!

Vasemmisto-oppositio on keskittynyt lähinnä syyllisten etsintään. Tiukassa paikassa ratkaisujen löytäminen taitaakin olla heiltä liikaa odotettu. Tällä hetkellä tärkeintä on suurimman kriisin estäminen ja vahinkojen minimoiminen. Siis niiden ratkaisujen etsiminen, joilla uuden maailmanlaajuisen talouskriisin räjähtäminen kasvoillemme estetään. Syyllisiä voidaan etsiä sitten paniikin ja pölyn laskiessa.

Ärsyttävää on myös tapa julkisuudessa puhua Kreikan tukipaketista. Ikään kuin antaisimme heille 110 miljardia euroa ja se olisi siinä. Totta kai lähtökohtana täytyy olla, että laina maksetaan takaisin. Yhtä luonnollista on, että lainaamiseen liittyy aina riskejä luottotappioista.

Sen takia onkin äärettömän tärkeää, että lainaehdoilla Kreikka pakotetaan pistämään taloutensa ja tapansa kuriin. Korruptiota, byrokratiaa, tehotonta julkista palvelutuotantoa, älyttömiä etuisuuksia, leväperäistä rahojen käyttöä: kuntoon laitettavia asioita siis riittää. Tässä kohtaa arhinmäkeläinen kreikkalaisten sääliminen on turhaa – sitä niittää mitä kylvää.

Mielenkiintoista olisikin kuulla opposition edustajilta, mikä heidän todellinen vaihtoehtonsa on? Suljetaan silmät ja annetaan ruton levitä maailmanlaajuiseksi pandemiaksi? Miltä kuulostaisi vuoden 2008 kriisin toisinto, finanssimarkkinoiden luottamuskriisi ja siitä seuraava talouskriisi?

Uusi kriisi heti edellisen perään orastavan kasvun hetkellä olisi kuolettavaa myrkkyä, jota monet valtiot eivät kestäisi. Näistä lähtökohdista julkiselle elvyttämiselle ei olisi mahdollisuuksia, vaan edessä olisivat rajut leikkaukset. Historiallinen talousromahdus ja siitä seuraava työttömyyden räjähtäminen olisivat lasten leikkiä nykytilanteeseen verrattuna.

Vaikka kukaan ei varmaksi tiedä mitä Kreikan romahduksen sallimisesta seuraisi, ovat riskit aivan liian suuret kokeiltavaksi. Täytyy valita surkeista vaihtoehdoista vähiten surkea, se vähiten paha ja vähiten riskialtis. Tilanne on vakava, joten turhan politikoinnin ja populismin soisi jäävän vastuullisuuden taka-alalle.