Kasvis- ja lähiruokaa lautaselle?

Keskiviikko 7.4.2010 klo 20:54 - Aleksi

Tulisiko lähiruokaa suosia hankinnoissa? Pitäisikö koululaisille tarjota lisää kasvisruokaa? Kuuluuko päätös tästä valtuustolle?

Kuopion Ateria valmisteli erinomaisen lausunnon valtuustoaloitteeseen kasvis- ja lähiruokapäivistä. Asiaa käsiteltiin siinä laajasti: etuja, haittoja, vaikeuksia, kustannuksia, jne. Suosittelen lämpimästi lukemaan lausunnon.

Pari asiaa vastauksesta jäi kuitenkin kaivertamaan. Siinä todetaan aivan oikein, ettei hankintalain mukaan lähiruokaa tai kotimaisuutta saa suosia julkisissa hankinnoissa. Lähiruokatyöryhmän antama kuvaus lähiruualla on kuitenkin osuva: periaatteena tulisi olla tuoreus, turvallisuus, joustavuus ja haluttuun tarkoitukseen perustuva oikea määrä ja laatu.

Kyse ei saa olla itseisarvosta, vaan lähiruuan tulee tuottaa lisäarvoa kuluttajalle: tuore, turvallinen ja ravinteikas ruoka. Näitä seikkoja voi ja pitää ottaa huomioon, se on ruuan syöjän etu.

Lausunnossa todetaan, että kilomäärien kasvaessa suuriksi (Kuopion kouluihin ja päiväkoteihin tuotetaan 15 000 ateriaa päivässä) ei kaikkia haluttuja tuotteita pystytä lähialueella tuottamaan. Varmasti totta. Yrittäjien pitääkin verkostoitua ja yhdistää voimavarojaan. Julkinen ostajankin pitäisi ottaa tämä huomioon, mm. pilkkomalla tilauksia ja tekemällä riittävän pitkiä sopimuksia, joiden varassa voi investoida. Kukaan ei investoi lyhyen toimitussopimuksen turvin. Muutos ei tapahdu hetkessä.

Eniten arvelua herätti seuraava pätkä lausunnossa:
”Toiminta on kustannustehokasta, jos tuotteet on mahdollista tilata mahdollisimman suppealta joukolta toimittajia. Tilauksien keskittäminen, tilauserien keskipainon nostaminen ja siten kuljetuskertojen minimointi kokonaisuutena ei ole vain taloudellista, vaan se on mielestämme myös merkittävä ympäristöteko ammattikeittiössä”.

Toiminta ei takuulla ole taloudellista, jos kilpailutilannetta heikennetään tiputtamalla toimijoita pois ja jättämällä jäljelle suppea joukko. Julkinen hankkija liian monesti unohtaa markkinoiden edistämisen. Suuret tilauskoot johtavat surkeaan kilpailutilanteeseen ja myöhempään hintojen nousuun.

Kuljetuskertojen minimointi on järkevää, mutta tässä kohtaa ei huomioitu kuljetusten pituuksia. Isoihin tukkuihin tuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja ja logistiikka voi olla hyvinkin monimutkaista tuotteiden edestakaisin kuljettamista. Jos tuote suoraan ostetaan ja kuljetetaan läheltä, on se takuulla merkittävämpi ympäristöteko.

Kustannusarviot olivat keskiarvoisesti kasvisruuan osalta 0,08€:n lisäkustannus per ateria ja lähiruuan (peruna, leipä, juurekset) osalta 0,07€:n lisäkustannus per ateria. Kyse on arvovalinnoista. Ollaanko valmiita maksamaan hieman enemmän laadukkaammasta, terveellisemmästä, vähemmän kuluttavasta ja tuoreesta ruuasta? Minä olisin.

Vaikka kannatankin lämpimästi myös kasvisruuan tarjoamista kuntien ruokapaikoissa, en kuitenkaan halua valtuuston päättävän erityisestä kasvisruokapäivästä. Valtuusto voi aivan hyvin ilmaista tahtotilansa ilman varsinaista jäykkää päätöstä mm. strategian ja rahoituksen kautta. Kyllä ruokalistasuunnittelusta vastaavat asiantuntijat osaavat tämän pohjalta tehdä sopivia ratkaisuja, jotka huomioivat ravitsemussuosituksia.

Lähiruuan osalta tilanne on hieman sama. Erityisen päivän sijasta tärkeämpää on osoittaa tahtotila ja rahoitus. Kun ruokapaikoissa sattuu olemaan päivä jolloin tarjolla on lähiruokaa, kannattaa esille laittaa materiaalia joka antaa ruokailijoille tietoa lähiruuasta ja sen eri puolista.

Jokaisen kannattaa taas muistaa nämä asiat kun tekee omia ostoksiaan kaupasta.