Pitkää ikää oppositiossa

Perjantai 26.3.2010 klo 10:04 - Aleksi

Kaukaisia muistoja ovat ne ajat, kun SDP ja SAK tekivät terveellistä pesäeroa kansan suututtaneen pöydästä mörssäilevän porvarin esitelleen tv-mainoksen jälkeen. Oiva Lohtanderin taidokas, mutta mauton näyttelijäsuoritus toi demareille mojovan vaalitappion.

Urpilainen veti Heinäluoman jälkeen piirun kauemmaksi ay-liikkeen kainalosta, mutta hääkellot näyttävät jälleen kilkuttelevan vaalien lähestyessä. SAK teki vastikään oppositiopolitiikkaa kymmenen kohdan talousohjelmallaan ja SAK:n oma poika Don Eero on palannut parrasvaloihin pelailemaan pelejään, tekemään silmänkääntötemppujaan ja saalistamaan poliittisia irtopisteitä.

Urpilaisesta ei ollut uudistajaksi, vaan suunta on nyt päinvastainen: SDP on jämähtänyt menneisyyteen kehityksen jarruksi ja vastakkainasettelun aika on palannut. Valitettavasti EK/kokoomus on vastannut tähän vastakkainasettelun huutoon.

Pääministeri Vanhanen kantoi oikeutetusti huolta suomalaisten työpaikkojen puolesta sanoessaan, että vanhankantaista työmarkkinaneuvottelujärjestelmää pitää kehittää (huom. tämä ei tarkoita lakko-oikeuden rajoittamista). Tähän Urpilainen älähti: kehitystä ei saa tapahtua. Hän väittää olevansa työntekijöiden puolella.

Ei suomalaisen työntekijän etu ole viennin sekä talouden romahtaminen ja siitä seuraava työpaikkojen häviäminen. Siihen yhteiskuntavastuuton yhden avainalan ay-väen kiristyspolitiikka voi johtaa. SDP:n harrastama vastakkainasettelu on väsynyttä. Täytyy muistaa, että työntekijät tarvitsevat työnantajia ja työnantajat työntekijöitä. Silloin toisesta mörön maalailu ei edistä yhteistä hyvää.

Urpilaisen heikkoa oppositiojohtamista osoittavat hänen lapselliset lausuntonsa:
”- Vanhasen ajattelussa mielenkiintoisinta on se, että olipa tämä Rukan lumilla tai Afrikan savanneilla, aina hampaissa on suomalainen palkansaaja ja hänen työehtonsa.”

Toivotan Urpilaisen ja demarit tervetulleeksi nykyisyyteen, realismiin ja järkiargumentointiin. Taitaa vain olla turha odottaa. Muka-hauska Ruka ja Afrikka-retoriikka ei kuulu järkiargumentointiin. Järkeä on se, ettei suomalaisen työntekijän etu ole eläkemaksujen tuntuva korotus tai eläkkeiden leikkaus. Näihin päädytään, jos eläkejärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla.

Mielenkiintoista on nähdä, kuka demareiden pääministeriehdokas lopulta on. Omakaan väki ei tunnu uskovan puheenjohtajaansa, joten tilaa tehdään Don Eerolle. Kuinka tällainen puolue voi olla uskottava kansan edustaja?

PS.

Anneli Jäätteenmäki teki fiksun ja hyvin perustellun ratkaisun keskustan pj-kisan suhteen. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis - ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. Tätä samaa viisautta olisi toivonut myös toiselta puolueen ex-puheenjohtajalta.