USA:n presidentinvaaleista mallia keskustalle

Keskiviikko 3.2.2010 - Aleksi

Julkaistu Suomenmaan kolmossivulla 3.2.2010

Keskustan ensi kesän Lahden puoluekokous on saanut aimo annoksen latausta pääministeri Matti Vanhasen kerrottua jättävänsä puheenjohtajan tehtävät. Keskusta on sen jälkeen paistatellut julkisuudessa lähes jatkuvasti puheenjohtajaspekulaatioiden myötä.

Puheenjohtajakisan varjossa muut valinnat ovat jäämässä vähemmälle huomiolle. Tilanne on huolestuttava, jos keskustelemme vain puheenjohtajaehdokkaista, emme koko puoluejohdosta kokonaisuudessa. Varapuheenjohtaja- ja puoluesihteerivalinnat ovat nekin merkittäviä asioita.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on tuonut esiin näkemyksiään puoluesihteerin valinnasta sen jälkeen kun kertoi, ettei asetu ehdolle puoluejohtoon. Lehtomäki piti puoluesihteeriä puheenjohtajan tärkeimpänä työparina ja totesi, että puheenjohtajalla olisi hyvä olla jonkinlainen vaikutusmahdollisuus puoluesihteerin valintaan. Samaa asiaa on pitänyt esillä niin kutsuttu keskustan eduskuntaryhmän kuusikko.

Varapuheenjohtaja Antti Rantakankaan vetämä puolueen sääntötyöryhmän pitäisi esittää uudistukset puoluekokouksessa. Rantakankaan antamien lausuntojen pohjalta ei näytä siltä, että työryhmä rohkaistuisi esittämään erityisen radikaaleja ratkaisuja.

Tähän mennessä esillä pidetyt vaihtoehdot ovat olleet lähinnä valinnan siirtäminen pois puoluekokoukselta jollekin muulle taholle tai valittavalle puheenjohtajalle annettava oikeus ilmoittaa oma kanta puoluesihteeriehdokkaista.

Vasta valitun puheenjohtajan on riski asettua kenenkään puoluesihteeriehdokkaan taakse. Puheenjohtajavalintaan pettyneet voivat masinoida puoluejohtoon puoluesihteeristä puheenjohtajalle vastaparin tasapainottamaan tilannetta.

Valitettavasti puheenjohtaja-puoluesihteeri -parivaljakko ei ole se tapaus, jossa vastaparit täydentävät toisiaan. Tällainen tilanne johtaa helposti puheenjohtajan arvovaltatappioon ja heti syntyvään klikkiytymiseen. Lisäksi vain vähän ennen puoluesihteerin valintaa tuleva tieto puheenjohtajan kannasta olisi väärin puoluekokousedustajia kohtaan.

Mielestäni puoluesihteerin tulee olla kuin firman toimitusjohtaja, ei yhtiön hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Puolueen puheenjohtajiston neljästä henkilöstä pitää löytyä riittävästi poliittista johtajuutta. Puoluesihteerille tärkeämpiä ominaisuuksia ovat henkilöstö-, organisaatio-, viestintä- ja muutosjohtaminen.

Tätä taustaa ajatellen puoluesihteerivalinnan siirtäminen puoluevaltuuskunnalle tai puoluehallitukselle olisi luonnollista. En kuitenkaan usko puoluekokouksen olevan valmis näin suureen muutokseen ja vallasta luopumiseen.

Ehdotan ratkaisuksi mallin hakemista Yhdysvaltain presidentinvaalikäytännöstä. Näissä vaaleissa valittavana on samalla kertaa sekä itse presidenttiehdokas kuin myös varapresidenttiehdokas ja nämä käyvät vaalikampanjaa parivaljakkona.

Edut ovat selkeät. Puheenjohtaja valitsee rinnalleen tutkapariksi puoluesihteeriehdokkaan, jonka kanssa tietää takuulla tulevansa toimeen. Ehdokaskaksikot kisaavat suosiosta niin poliittisilla linjauksilla kuin myös puolueen johtamis- ja kehittämislinjauksilla. Puoluekokous valitsee mieleisensä kombinaation ja suuntaviivat puolueen tulevaisuudelle.

Tämä malli olisi toteutettavissa joko ehdokkaiden vapaaehtoisen sopimisen pohjalta tai sääntöuudistuksen kautta. Realistista on ajatella jälkimmäisen olevan toteuttamiskelpoisempi malli, jolloin vaalit käytäisiin käytännössä listavaalina.

Puoluejohdon valintatapaan liittyvä keskustelu muistuttaa hyvin paljon presidentin valtaoikeuskeskustelua. Me syytämme demareita tilanteen hahmottamisesta nykyisten valtaa pitävien henkilöiden pohjalta. Todellisuudessa mekin teemme niin omissa pohdinnoissa. Uudistuksia pitäisi miettiä puhtaalta pöydältä - riippumatta nykyisistä henkilöistä puoluejohdossa.

Rantakankaan sääntötyöryhmän täytyy uskaltaa tuoda esiin radikaalejakin uudistuksia. Työryhmältä toivon kenttäkeskusteluun ja puoluekokoukselle valittavaksi erilaisia vaihtoehtoja, joissa on valinnanvaraa. Vain yhden vaihtoehdon esittäminen ei ole kunnollista demokratiaa.

Puoluekokouskeskustelun on nyt aika siirtyä todellisten ja oikeiden aiheiden pariin. Se edellyttää laajasti puheenjohtaja-, varapuheenjohtaja- ja puoluesihteeriehdokkaiden rehtejä ilmoittautumisia kisaan mukaan. Ilmoittautumisia ei voida odottaa toukokuulle. Se on loukkaus puoluekokousedustajia ja demokratiaa kohtaan.

Haastan kaikkia puoluejohdon ehdokkaita esiin ja kertomaan selkeästi omat kannat ja linjaukset. Reipas kilpailu ja räväkkä keskustelu on terve merkki, jonka Suomen keskusta ansaitsee.

Aleksi Eskelinen
Keskustanuorten varapuheenjohtaja