Maataloustuki - kallista vai ei?

Maanantai 1.2.2010 klo 20:06 - Aleksi

Tämän kirjoituksen kimmoke oli Talouselämän uutiskommentti. Siinä Henrik Muukkonen laskeskeli maataloustuen kustannuksia ja tuli johtopäätökseen: ihanan kallista.

Muukkosen perusväittämät ovat tässä:
- yksi työtön maksaa yhteiskunnalle 18 000 € vuodessa (tämän laskelman teki Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen)
- maataloustuki oli viime vuonna 2,1 miljardia euroa, josta tulee 27 500 € per maataloustukea saava henkilö (tuen saajia 77 000 ja tukea saavia tiloja 66 000)

Vai että kallista on? Toki jos 66 000 ihmistä saisi 27 500 euron sijasta 18 000 euroa, menoja säästyisi 731,5 miljoonaa euroa. Mutta mitkä olisivat muut vaikutukset?

Ensiksi olisi hyvä pohtia kenelle tuki loppujen lopuksi kohdistuu. Vähänkin taloudesta ymmärtävät tietävät sen, että esimerkiksi veron todellinen maksaja ei aina ole se, jolle se kohdistetaan. Yritykselle kohdistettava vero voi kohdistua todellisuudessa yrityksen tuotteen ostajalle.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, ruuan hinta laski ja samalla laski myös tuottajan saama tulo. Kuluttaja hyötyi ruuan hinnan laskusta. Onko maataloustuki siis tukea tuottajalle vai kuluttajalle? Kuka on reaalinen hyötyjä? Itse väittäisin sen olevan kuluttaja. Kuluttaja maksaa tuen veroissaan ja säästää kukkarostaan ostaessaan ruokaa.

No mietitään sitten Muukkosen laskuharjoituksia. Miksei per henkilö tulevaa tukea laskettu kaikkien alkutuotannon parissa työskentelevien kesken? Tottahan toki tuki työllistää muitakin kuin isännät ja emännät.

Jos suomalainen alkutuotanto ajettaisiin alas, mitkä olisivat vaikutukset koko ruuan tuotannon ketjuun? Oikeampi laskutoimitus olisi ottanut huomioon koko tuotantoketjun työllistämisvaikutukset. Ehkä tällaisen loogisen ketjun ajatteleminen tuotti Muukkoselle liikaa vaivaa.

Suomi ei ole maailman ainut maa, joka tukee maatalouttaan. Esimerkkejä muista maista löytyy roppakaupalla. Miksi Suomen pitäisi erottua joukosta ja antautua muiden edessä? Antaa muiden tukea maatalouttaan, mutta me ajetaan oma tuotanto alas! Mikä hinta tästä maksettaisikaan?

Pyrkimyksellä omavaraisuuteen on totta vie hintansa. Tukiin pitää suhtautua kriittisesti. Varsinkin kehittyneiden maiden maataloustuotteiden ylijäämien dumppaus kehitysmaihin on vastuutonta. Oma periaatteeni on läheltä lähelle – niin Suomessa, Etelä-Euroopassa, Amerikassa kuin myös Afrikassa ja niin edelleen. Niiden tuotteiden osalta joilla homma on järkevää.

Kriittiseen suhtautumiseen kuuluu myös pitäytyminen faktoissa, älyllisessä rehellisyydessä ja kaikkien vaikutusten paras mahdollinen huomioiminen. Ideologinen ja fanaattinen maatalouden vastustaminen on yhtä vaarallista kuin sen ideologinen ja fanaattinen puolustaminen.

Kokonaisuus huomioiden, en pidä maatalouden tukia kalliina. Itse hyödyn tuista kuluttajana ja yhteiskunta tuotannon tuomana hyvinvointina, unohtamatta lähellä tuotetun puhtaan ruuan laadukkuutta. Näistä hyödyistä olen valmis maksamaan nykyisen hinnan.