Kokoomus haukkuu väärää puuta

Sunnuntai 30.10.2011 - Aleksi

Mielipidekirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 30.10.2011

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Taisto Toppinen sanoi Kuopion kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa ryhmän linjapuheessaan, että ”syvänniemeläiset marssivat tähän saliin ja huusivat itselleen koulun kuopiolaisten äänen ja rahojen kustannuksella”. Tämä on niin törkeän luokan väite, että siihen on pakko puuttua.

Kokoomusjohtaja Toppinen tuli yhdellä kertaa pilkanneeksi demokratiata, kaupunginvaltuutettujen arvostelukykyä sekä syvänniemeläisten ja kaikkien kuopiolaisten oikeutta puolustaa omia palveluitaan. Syvänniemeläisten osoittama aktiivisuus kouluasiassa oli hienoa seurattavaa ja esimerkillistä toimintaa.

Itse toivon kuntalaisten olevan entistä aktiivisemmin yhteydessä päätöksentekijöihin, kertovan omista kokemuksistaan ja tarpeistaan kuntapalveluihin liittyen. Vain hyvällä ja runsaalla vuorovaikutuksella kaupungin päätöksenteko onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla muistaen sen tärkeimmän: kuntalaisen.

Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus esittää oma mielipide. Koen loukkauksena vihjauksen siitä, että Syvänniemen puolesta äänestäneet valtuutetut olisivat toimineet näin vain kovan metelin takia. Oman päätökseni tein arvojeni ja puolueeni aatteen pohjalta: siihen kuuluu voimakkaasti lähipalveluiden puolustaminen. Sen eteen koko keskustan valtuustoryhmä teki töitä hartiavoimin. Ymmärrän, että kokoomuslaiseen keskittämisideologiaan tämä ei sovi.

Kuopion kaupunki panostaa juuri nyt kymmeniä miljoonia euroja keskusta- ja taajama-alueille. Tämä on oikein ja tarpeellista. Samalla kuitenkin täytyy muistaa tarpeelliset ja oikeutetut palvelut myös haja-asutusalueilla. Monipuolinen asuinalueiden tarjonta on tärkeää Kuopion vetovoimaisuudenkin kannalta, jotta jokainen löytää mieleisensä paikan kodilleen.

Kuopion investoinnit ja palvelut kustannetaan yhteisillä varoilla, kaikkien kuopiolaisten pussista. Toppisen ja kumppaneiden olisi jo syytä oppia, että tähän joukkoon kuuluu nykyään männistöläisten, saaristokaupunkilaisten, riistaveteläisten ja muiden lisäksi myös syvänniemeläiset sekä muut entisen Karttulan kunnan asukkaat. He kaikki ovat yhdenvertaisia kuopiolaisia.

Aleksi Eskelinen (kesk.)
Kaupunginvaltuutettu
Kuopio

Hyvää kesää!

Lauantai 2.7.2011 - Aleksi

Haluan toivottaa kaikille sivujeni vierailijoille erinomaisen aurinkoista, reuntouttavaa ja hauskaa kesää!

Olen pitänyt blogin kirjoittamisesta pitkän tauon - ja jatkan sitä edelleen kesän ajan.

Rakas isäni menehtyi huhtikuun alussa ja se on merkinnyt paljon elämässäni. Moni asia on muuttunut ja monta uutta asiaa on joutunut opettelemaan. Iso muutos on vienyt pois energiaa politiikan seuraamiselta ja kirjoittamistyöhön ei ole ollut riittävästi aikaa ja energiaa. Pidän edelleen kirjoittamisesta kesätaukoa ja palailen "sorvin ääreen" jälleen syksymmällä. Uusin voimin ja uusin ajatuksin, sillä jälleen on paljon jännittävää seurattavaa; onhan keskusta pitkästä aikaa oppositiopuolue, persut voimiensa tunnoissaan ja maassa Kataisen sosialistihallitus! Suomen politiikka elää mitä mielenkiintoisinta aikaa...

Mutta sitä odotellessa, hyvää kesää ja muistakaahan latailla akkuja syksyä ja talvea varten - olitte sitten kesätöissä tai lomalla!

Kynnyskysymys - jos haluat lisää ydinvoimaa, äänestä vihreitä!

Perjantai 25.3.2011 - Aleksi

Suomeen nousee tällä vuosikymmenellä kolme uutta ydinreaktoria. Mikä yhdistää hallituksia, jotka ovat esittäneet eduskunnalle näiden ydinreaktoreiden rakentamisen periaatelupia? Näissä hallituksissa ovat olleet kummallakin kerralla mukana kokoomus, RKP ja vihreät. Vihreät ovat siis ydinvoiman luottopuolue.

Puolueet käyvät juuri kilpalaulantaa kynnyskysymyksistä hallitukseen lähdölle. Paula Lehtomäki totesi aivan oikein MTV3:n Politiikkaa Bottalta –ohjelman haastattelussa, että homma näyttää vastuun pakoilulta – tien silottamiselta huutokuoroon. Jo etukäteen luodaan syitä millä perustella äänestäjille, miksi heidän antamaansa mandaattia ei lähdetä käyttämään hallitukseen.

Perusteita riittää: SDP ei suostu tukemaan Euroopan talouden vakausvälineitä, jos niissä ei ole sijoittajien ja pankkien vastuu mukana (mitä se ikinä sitten oikeasti tarkoittaakaan?). Puolue ei myöskään suostu eläkeiän korotukseen, vaikka työmarkkinajärjestöt tästä sopisivat – komea irtiotto kolmikantayhteistyöstä.

Vihreät eivät lähde hallitukseen, jos hallitusohjelmaan ei tule kielteistä kantaa ydinvoiman lisäämiselle sekä Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaille. Vihreille ei kelpaa perussuomalaiset hallituskumppaniksi ja päinvastoin.

Perussuomalaiset eivät Soinin sanojen mukaan lähde hallitukseen, joka ylipäänsä kannattaa Euroopan vakausvälineitä. Vaihtoehtoa esitetylle väliaikaisen vakausvälineen vahvistamiselle ja pysyvälle vakausvälineelle ei selkeästi ole vielä kuulunut. Miten Euroopan talousvakaus turvataan vai lähdetäänkö pois Euroopasta?

Mikä on sitten vasemmiston kynnyskysymys? En tiedä, varmaan kaikki mahdollinen. Vasemmisto vastustaa nykyään enemmän kaikkea mahdollista kuin persut. Vastustaisivat varmaan itseäänkin, jos hoksaisivat. Hyvää pitkää oppositioikää heille!

Keskustan kynnyskysymys on ollut, että perusturvasta ja lapsiperheiden etuuksista ei leikata. Kokoomus ei suostu hallitukseen, joka korottaa tuloverotusta. Nämä ovat kynnyskysymyksistä turvallisimpia, jotka eivät liiaksi ovia sulje.

Kynnyskysymysten sekasopan keskellä suosittelisin puolueita mieluummin kertomaan mitä asioita sinne hallitukseen lähdettäisiin ajamaan, eikä millä perusteella jäädään sivusta huutelijoiksi.

Vihreät ovat olleet erityisen innokkaita kynnyskysymysten asettelijoita. He tietävät, että oppositiotaival kutsuu joka tapauksessa, joten kynnyksiä ja ulos jäännin syitä on ollut helppo heitellä. Perussuomalaisten voitonmarssi heittää vihreät ulos.

Fortum haluaisi luvan uudelle atomiyksikölle Loviisaan. Edellisellä pelikierroksella se jäi nuolemaan näppejään. Fukushiman onnettomuus taitaa asettaa julkisen mielipiteen sen verran kielteiseksi, ettei seuraavalla vaalikaudella uskalleta periaatelupaa edelleenkään antaa. Sen ehtii aivan hyvin myöntää myöhemmin, vaalikaudella 2015-2019. Loviisan nykyisten yksiköiden käyttöluvat ovat voimassa vuosiin 2027 ja 2030 asti.

Teen ennustuksen. Perussuomalaiset syrjäyttävät vihreät seuraavasta hallituksesta. Periaatelupaa Fortumille korvaavan ydinreaktorin rakentamiseen ei kuitenkaan vielä seuraavalla vaalikaudella anneta. Hallitusvastuu sysää perussuomalaisten kannatuksen syöksykierteeseen (kuten nykyinen itseään vahvistava ketjureaktio, vain toiseen suuntaan). Vihreät hakevat oppositiosta vauhtia kannatukseen ja syrjäyttävät vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten pois hallituksesta. Eduskunta myöntää Fortumille periaateluvan vanhojen yksiköiden korvaamiseen uudella yksiköllä vaalikauden 2015-2019 aikana. Sitä esittää Suomen hallitus – jälleen vihreillä vahvistettuna.

 

Edustajaasi etsimässä? Keskustanuorilta löytyy erinomaisia eduskuntavaaliehdokkaita ympäri Suomen. Tutustu heihin täällä.

Minna Canth, tasa-arvo, kirkko ja homot

Keskiviikko 23.3.2011 klo 15:22 - Aleksi

Vietimme viime lauantaina 19. maaliskuuta Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Päivä on ollut vakiintunut liputuspäivä vuodesta 2007 lähtien ja Minna on ainoa suomalainen nainen, jolla on liputuspäivä. Me kuopiolaiset olemme hyvin ylpeitä tästä naisesta. Ylpeä hänestä voi ollakin!

Minna Canth ajoi aikanaan erityisesti naisasiaa ja tasa-arvoa. Käsitteenä tasa-arvo mielletään nykyään liian usein nimenomaan sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi. Monia muitakin tasa-arvon näkökulmia on, kuten mm. alueiden, sukupolvien, uskontojen, sukupuolisen suuntautumisten välinen tasa-arvoisuus. Mahdollisuuksien tasa-arvo syntyy erityisesti kaikille kuuluvasta mahdollisuudesta kehittää itseään, hankkia osaamista ja sivistystä. Itse käytän useimmiten näissä yhteyksissä mieluummin yhdenvertaisuus–käsitettä - ehkä juuri tästä yleisestä tasa-arvo-käsitteen yksipuolisesta feministisestä tulkinnasta johtuen.

Suomea pidetään usein tasa-arvon mallimaana. Historiassamme on hienoja saavutuksia, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Paljon meillä silti vielä riittää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saralla kehitettävää ja toisaalta puolustamista, eri sektoreilla. Selvää on, että seuraavankin vaalikauden aikana tasa-arvoon liittyviä asioita käsitellään ja tehdään arvovalintoja mm. talouden tasapainottamistalkoissa.

Maailmalla tehtävää riittää huomattavasti enemmän. Liian moni ihmisryhmä joutuu sorron kohteeksi, oli kyse sitten sukupuolesta, seksuaalisuudesta, uskonnosta, vammaisuudesta tai mistä tahansa ominaisuudesta. Urakka tuntuu mahdottomalta. Hitaaseen kehitykseen täytyy vain jaksaa uskoa ja tehdä töitä sinnikkäästi. Voidaanko alueiden välinen ja mahdollisuuksien tasa-arvo venyttää koskaan Suomen veroisesti koko pallomme alalle?

Suomi ja maailma tarvitsevat tämän päivän minnacantheja nyt ja tulevaisuudessa.

 

Jos on tasa-arvo tärkeää, niin on myös sananvapaus. Tätä vapautta käyttävät täysin siemauksin eri kristilliset yhteisöt Älä alistu! – nuorten mediakampanjassa. Kampanjavideo ladattiin Youtubeen hienosti tasa-arvonpäivää seuraavana päivänä. Kampanja kannustaa aivan oikein ajattelemaan itse kriittisesti, eikä menemään muiden sanomisten mukaan. Tätä ohjetta nuorten kannattaa noudattaa myös silloin kun tutustuvat eri uskontojen sanomaan.

Katsoin kampanjan oleellisimman osan, eli videon Annin tarinasta. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä eikä uutta, vaan oikeastaan ikivanhan keskustelun toistoa. Pari erityisen typerää kohtaa videosta löytyy ja nämä kohdat ovat arvatenkin nousseet kirkkaimmin mediassa esiin.

Kampanjan edustajat ovat muka yllättyneitä syntyneestä keskustelusta. Potaskaa, syntynyt älämölö oli täysin ennakoitavissa ja todennäköisesti tarkoitushakuista – juuri sopivasti kuumimpaan vaalikeskusteluaikaan. Syksyn kuumat keskustelut ovat laantuneet ja uusia syttyjä yritetään ilmeisesti viritellä. Uskonpa kuitenkin, että kansalaisten mitta on tältä erää jo kuitenkin pääpiirteissään täynnä. Sinänsä tärkeästä aiheesta ei saada vaalien kuuminta perunaa synnytettyä, joka on ihan hyvä asia – muutakin keskusteltavaa kun riittää.

Eri näkökulmia ja uskomuksia tähän maailmaan mahtuu. Fiksut nuoret voivat tämänkin sananvapauden ilmaisun muodon hyvin katsoa, nimenomaan kriittisin suodattimin. Kannattaa pohtia mm. sitä, onko hormonimyllerryksiä läpikäynyt teini paras mahdollinen esimerkki ”eheytymisestä”. Omasta mielestäni videon sanoma ja viesti on väärä ja epäuskottava, eikä mikään uskottava tieteellinen tutkimus tue kampanjan viestiä. Jos aihe samoja hormonimyllerryksiä läpikäyvää nuorta mietityttää, kannattaa siitä keskustella muiden kanssa - mielellään muidenkin kanssa kuin Raamatun sanomaa jauhavien. Terveydenhoitaja on yksi hyvä keskustelukumppani.

Aiheeseen liittyen, alun perin ainakin Uusi Suomi ja Kotimaa24.fi-sivusto uutisoivat, että sukupuolineutraali avioliittolaki olisi keskustalle kynnyskysymys hallitusyhteistyöhön osallistumiselle. Keskusta on jo korjannut virheellistä tulkintaa: asia ei ole kynnyskysymys. Jos jotain ei kannata, ei se kuitenkaan suoraan tarkoita aktiivista vastustamista.

Todennäköisesti seuraavaan hallitusohjelmaan voi tulla tämän kaltainen ilmaisu ilman poliittista kannanottoa: ”Parisuhdelainsäädännön kehittämistarpeita arvioidaan”. Lopulta asia on eduskunnassa ”vapaat kädet” case, joten sitovia kantoja puolue ei voi antaa. Keskustasta löytyy tässä asiassa niin vastustajia kuin kannattajia, kuten kaikissa muissakin puolueissa. Oman kantani ja perusteluni olen tuonut esiin perusteellisesti tässä kirjoituksessa.

Lopuksi vielä kirkkoon. Luterilaisen kirkon johtajat ovat irtisanoutuneet Älä alistu –kampanjasta, josta olen tyytyväinen. Luterilaisen kirkon jäsenenä minua kuitenkin vielä kiinnostaa, miten kauan kirkon johto aikoo kaveerata kirkon linjasta poikkeavien liikkeiden kanssa? Ja mitä järkeä tämän eri mieltä olevan porukan on pysytellä mukana yhteisössä, joka ei sille selvästikään sovi? Eikö sopivampi yhteisö löytyisi muista kristinuskon suuntauksista? Ainakin maallikkona roomalaiskatolinen kirkko tuntuisi heille sopivammalta kirkolta.

 

Minna Canthia pidetään aikansa radikaalina ja edistyksellisenä. Minkälainen henkilö olisi tämän päivän Minna Canth?

 

Edustajaasi etsimässä? Keskustanuorilta löytyy erinomaisia eduskuntavaaliehdokkaita ympäri Suomen. Tutustu heihin täällä.

Opposition teatteri loukkaa äänestäjiä

Perjantai 11.3.2011 klo 10:11 - Aleksi

Eilen torstaina postista tipahtaneesta Apu-lehdestä löytyi puolueiden vaaliarviosarjasta Yrjö Raution kirjoittama arvio Sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Rautio toteaa seuraavaa: ”Eurovaalit oli myös se satama, jossa toveri Paniikki nousi demarilaivaan. Urpilainen nosti Heinäluoman eduskuntaryhmän johtoon helmikuun alussa 2010. Ryhmän politiikka terävöityi ja sai näyttävyyttä, mutta pian siihen tuli myös yhä enemmän populistisia sävyjä. (---)

Sdp yritti torjua vuotoa perussuomalaisiin myötäilemällä myös heidän maahanmuuttolinjauksiaan. Urpilainen piti maaliskuussa ”maassa maan tavalla” –puheensa. Heinäluoma vaati huhtikuussa Hufvudstadsbladetin haastattelussa jarruja työperäiselle maahanmuutolle. Pääministerit Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi moittivat Sdp:tä rasismin kanssa flirttailusta. Urpilainen ja Heinäluoma ovat leikkineet loukkaantunutta, vaikka juuri siitä oli kyse – täysin tietoisesta ja harkitusta.”

Kieltämättä sama tuli mieleen keskiviikkona ja torstaina pääministeri Mari Kiviniemen epäisänmaallisuus-syytöksistä leimahtaneesta opposition pillastumisesta. Siis leikitään loukkaantunutta, vaikka tiedetään, että vastapuoli kommentoi oman leirin toimintaa ihan oikein. Ja se toiminta on täysin tietoista ja harkittua. Tiettyä populismia oli havaittavissa myös itse varsinaisesta aiheesta, Euroopan talouslinjauksista.

Kiviniemi reilusti pahoitteli ja pyysi anteeksi sanavalintaansa heti huomattuaan sen huonoksi. Opposition politiikan ydin tässä keskustelussa oli saivarrella, ettei anteeksipyyntö ole puheiden perumista ja jäi jankkaamaan asiasta. Jos oikein kovasti haluttaisiin saivarrella, Urpilainen oikoi mutkia keskustelussa. Hän sanoi Kiviniemen syyttäneen oppositiota aikaisemmin rasismista ja nyt epäisänmaallisuudesta. Oikeammin syytöksien muotoilut olivat ”flirttailu rasismin kanssa” ja ”epäisänmaallinen toiminta”. Mutta tälle sanojen merkityksien vääntelyn tielle on turha lähteä.

Oli miten oli, koko juupas eipäs –väittely oli surkuhupaisaa. Opposition harjoittama loukkaantumisteatteri vei pariksi päiväksi huomion pois itse asiasta. Tänään ja huomenna EU-johtajat keskustelevat valtavan kokoluokan linjoista, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä koko Euroopalle ja Suomelle. Tätä pohjustanut keskustelu Suomessa jäi aivan turhan saivartelun ja sanojen merkityksien vääntelyn jalkoihin.

Ehkä oppositio halusikin haudata keskustelun itse asiasta? Sdp:lle tulisi olemaan hyvin kiperä paikka, jos se pääsisi vaalien jälkeen hallitukseen ja joutuisi sen jälkeen näyttämään todellisen nahkansa – eli paljastamaan, että sen oppositiopolitiikan vastustelulinja kääntää takin samana päivänä kun rooli vaihtuu hallituspuolueeksi. Kyllä siinä äänestäjät tuntisivat itsensä petetyiksi.

Toinen vaihtoehto on perinteinen näpistelijän taktiikka. Juuri kun on jäämässä kiinni, kannattaa rueta kovaan ääneen huutelemaan ”tuolla on varas” ja kääntää huomio pois itsestä. Mutta ei kai kukaan tällaiseen eduskunnassa sortuisi. Kolmas vaihtoehto on se, ettei opposition asiaosaaminen ja tarjottu vaihtoehto (niin mikä se oli?) olisi yksinkertaisesti enää riittänyt ja huomio kannatti tässäkin vaihtoehdossa kääntää heti muualle, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Oppositio Sdp:n johdolla väitti kannanotossaan Kiviniemen lausunnon loukkaavan oppositiota äänestäneitä suomalaisia. Minua äänestäjänä loukkaa, ettei oppositio, erityisesti Sdp, kykene tästä parempaan oppositiopolitiikkaan. Demokratiaan kuuluu oleellisena osana myös vahva oppositio, joka saa ja jonka pitää haastaa hallitusta. Sen kuitenkin soisi tapahtuvat itse asiakysymyksillä ja niistä argumentoinnilla. Nyt oppositio on niin heikko, että se jäi jankkaamaan täysin epäolennaisuuksista ja sivuutti tärkeän keskustelun. Näin heikko suoritus ei täytä oppositiolle kuuluvaa tehtävää. Äänestäjien päätettäväksi jää, tuleeko näillä näytöillä saada hallitusvastuuta.

PS. Eduskuntakeskustelussa Pentti Oinosen (ps.) puheenvuoron aikana kuului, kuinka Pirkko Ruohonen-Lerner saneli Oinoselle kerrottavan. Olisi toivottavaa, että edustajat puhuisivat asiansa omalla äänellä, eivätkä käyttäisi nukkepuhujia – se ei anna kovin hyvää kuvaa esiintyvän henkilön omasta osaamisesta.

En koskaan halunnut valtuutetuksi tulla näin

Perjantai 25.2.2011 klo 15:43 - Aleksi

Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

Suruviesti on saavuttanut meidät; Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, keskustan kaupunginvaltuutettu, Marja-Leena Puputti on nukkunut pois keskuudestamme.

Mielestäni alun sanat kuvaavat Marja-Leenaa hyvin. Hän oli periksiantamaton ja ahkera yhteisen hyvän eteen puurtaja, paneutuen asioihin tinkimättömästi. Marja-Leena peräänkuulutti avoimuutta, keskustelua, rakentavaa yhteistyötä sekä tasa-arvoa ja halusi muistaa aina heikoimpia. Aktiivisena ammattiyhdistystoimijana Marja-Leena kantoi huolta henkilöstöstä ja heidän osaamisen hyödyntämisestä. Hän ehti nauttia eläkepäivistään aivan liian vähän aikaa.

Nousen Marja-Leenan tilalle kaupunginvaltuuston varsinaiseksi jäseneksi. Vaalien jälkeen ehdin jo iloita kaupunginvaltuutetun luottamustehtävästä parin päivän ajan, kunnes tarkistuslaskenta osoitti oikeaksi tulokseksi 1. varavaltuutetun pestin. Tällä kertaa mieli ei ole iloinen. En voisi kuvitella juurikaan vastenmielisempää tapaa tulla kaupunginvaltuutetuksi.

Marja-Leenan saappaat ovat suuret, enkä yritä niitä täyttää. Teen oman työni, omalla tavallani niin hyvin kuin pystyn ollakseni kuopiolaisten luottamuksen arvoinen. Tuntemattomaan ei onneksi tarvitse hypätä – olen ollut jokaisessa Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa viime elokuusta lähtien ja monesti sitä aiemminkin.

Haluan lausua syvimmät osanottoni Marja-Leenan omaisille ja lähimmäisille. Voimia suruunne.

Valtuustokauden avauspuheessa Marja-Leena toivoi siunausta työllemme. Sitä samaa toivon sinulle Marja-Leena. Lepää rauhassa.

Aleksi Eskelinen

Gallupeja joka tuutista!

Torstai 10.2.2011 klo 19:42 - Aleksi

Kaikki uutisen jo varmasti tietävät – tänään julkaistusta MTV3:n puoluegallupista on revitty vaihteeksi shokkiotsikoita joka puolella mediaa. Alkaako jo kyllästyttämään, tuleeko gallupit korvista ulos? Tahti tiivistyy vaaleja kohti. Vastikään saimme tietää HS:n gallupin äänestysvarmuuksista, nyt oli vuorossa MTV3 ja kai YLE myös pian oman kuukausittaisensa galluptuloksensa julkaisee.

Ehkä vähemmälläkin selvittäisiin, mutta antaa nyt olla kun mediat tarjoilevat kallista viihdettänsä. Toivottavasti kuitenkin aivan äänestyksen alla rauhoituttaisiin ja tehtäisiin kunniaa sille ainoalle relevantille mielipiteenilmaisulle.

Suurin osa yksittäisten gallupien muutoksista mahtuu virhemarginaalin sisään, eikä niille kannata antaa suurta painoarvoa. Heittojakin eri galluptutkimusten välillä selkeästi on. Trendit voidaan kuitenkin selkeästi havaita. Kärjessä ovat yhdessä keskusta sekä kokoomus ja sen jälkeen jaetulla kolmossijalla SDP ja perussuomalaiset.

Keskusta on kääntänyt uransa ja on lähtenyt nousuun. Kiviniemen linja puree suomalaisiin. Taitaa käydä kuten viime vaaleissa: kuntopiikki osuu juuri nappiin ja vaikka koko vaalikauden aikana gallupkärjessä ei ole saanut naatiskella, itse vaaleissa mennään ykkössijalle. Keskusta ottaa historiallisesti kolmannen pääministeripuolueen paikan putkeen ja muodostetaan Kiviniemi II.

Kokoomukselle käy kuten neljä vuotta sitten demareille. Kärjestä hyydytään kalkkiviivoilla. Tosin demareille romahdus tuli aivan viime metreillä, kokoomuksen käyrä on sojottanut alaspäin jo pitkän aikaa. Sitä on vaikea oikaista. Fantastinen talitintti-imagopolitiikka ei toimikaan tiukan paikan tullen.

Jos Kansakoulukujalla alkaa käsiä hikoiluttaa, kannattaa kysellä stressipalloja Hakaniemen suunnalta. Demarileirissä ehdittiin jo iloita kannatuslaskun pysähtymisestä, mutta perään tuli kylmää vettä niskaan. Alkaako lasku jo todella pysähtyä vai oliko stoppi vain väliaikainen? Sen näyttävät tulevat gallupit. Hyvältä tilanne ei näytä. Joko SAK:n toimistolla painetaan paniikkinappulaa ja kaivetaan Oiva Lohtander naftaliinistä esille näyttelemään kenties tällä kertaa öykkäri-Timoa?

Persujen tilanne on itseään ruokkiva. Ihmiset lähtevät imuun mukaan ja hakevat itselleen voittajaporukkaa häviäjien jengissä on niin kurja seistä. Juurikaan mitään Soinin ja pikku-soinien ei tarvitse tehdä. Näyttäisi siltä, että persut imuroivat tällä hetkellä kannatusta porvari-konservatiivikokoomuslaisten joukoista sekä edelleen ex-demariduunarisakkia. Maaseudun väelle soinin (metalliputkosen) mallit ovat kuitenkin paljastuneet ja tulleet ymmärretyksi kaikessa raakuudessaan: kylmää kyytiä olisi luvassa. Keskusta ei enää vuoda.

Riskejä persuilla on edelleen olemassa. Joko näpäytys alkaa riittämään äänestäjille vai viedäänkö se loppuun asti? Löytyykö vaalipiireistä riittävän hyviä ehdokkaita realisoimaan persujen kannatus? Ääni menee nykyään tutkimusten mukaan entistä enemmän henkilön, ei puolueen mukaan. Riittävätkö äänet nousemaan piilevien äänikynnysten ja seuraavien edustajapaikkojen yli vieden ”viimeiset paikat” vai jääkö rima heilumaan ilman tulosta?

Uudellamaalla persujen on helppo ottaa vyörymävoitto ja vetää Soinin varjossa useampikin sika säkissä Arkadianmäelle, mutta muualla voi lopulta tehdä tiukempaa.

Tämä kaikki spekulaatio on suhteellisen turhaa. Vaaleihin on aikaa vielä yli kaksi kuukautta, eikä kunnon kampanjointi ole lähellekään alkanut. Edessä ovat puolueiden ja ehdokkaiden kampanjat, suuret vaaliväittelyt, ihmisten aivoitusten näppäilyt vaalikoneisiin ja muut proseduurit. Ratkaisut tapahtuvat viimeisen kuukauden, viimeisten viikkojen aikana. Erot ovat niin pienet, että mitä tahansa voi tapahtua (vaikka se niin kuluneelta kuulostaakin).

Jos tilanne olisi edellä ennakoidun kaltainen, tiedossa olisi siis Kiviniemen kakkoshallitus, jossa apupuolueina olisivat kokoomus ja perussuomalaiset sekä joku lilliputeista (kenties Kd). Hallitusneuvotteluista tulisi mielenkiintoiset ja vaikeasti arvattavat. Joko persut tyytyisivät vain himoitsemaan itselleen mieluisia ministerintuoleja välittämättä juurikaan hallitusohjelmasta tai sitten heittäytyisivät hankalaksi hallitusohjelman suhteen. Mitä asioita persut ajaisivat hallitusohjelmaan laajemmalla skaalalla, only Soini knows (jos hänkään).

Persubuumi on jo joka tapauksessa varmaa. Huhtikuun 17. päivän jälkeen suomalaisilla taitaa olla tiedossa elämänsä krapula ja ihan jokunen liskojen yö.

Miksi äänestää?

Torstai 3.2.2011 klo 20:10 - Aleksi

Miksi äänestää? Mitä merkitystä puoluepolitiikalla tänä päivänä on ja pitäisikö puoluepolitiikan edes kiinnostaa? Onko politiikalla enää vaikuttamismahdollisuuksia, vai ovatko kansalaisjärjestöt, kulutustottumukset ja elämäntavat parempia keinoja vaikuttaa? Mikä missäkin aatteessa vetoaa? Mikä politiikan ja puolueiden tila tänä päivänä on?

Siinä oli aineksia yhteen kirjaan. Tänään julkaistiin Teoksen kustantama Miksi äänestää – vaalikirja. Kirjan kirjoittajia olivat 8 nuorta poliitikkoa, kukin eri eduskuntapuolueesta. Jokainen tarkasteli aihetta enemmän tai vähemmän laveasti ja omista lähtökohdistaan. Olin yksi kirjoittajista, keskustan edustajana.

Mitä kirja sitten sisältää? Esimakua voi hakea näistä Teoksen sivuilla olevista esittelystä ja tekstinäytteistä. Kirjan omaan tekstiini pohjaten tänään julkaistu kannanotto otsikoltaan Demokratiassa päätösvalta kuuluu poliitikoille antaa yhden noston, tässä ote siitä:

”Eskelisen mukaan edustuksellisen demokratian tulee olla isäntä talossa, ei työmarkkina- ja etujärjestöjen. Hän antaa kritiikkiä erityisesti liiallisesta vastuun siirtämisestä erilaisille työryhmille ja komiteoille, joissa kansa ei ole tasavertaisesti edustettuna.”

Kirjan aiheista keskusteltiin myös tänään YLE Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa, joka on kuunneltavissa YLE Areenassa seitsemän päivän ajan (3.2.2011 lukien). Myös kuuntelemalla tämän ohjelman saa hieman esimakua kirjasta.

Jos aihe tuntuu kiinnostavan, loput kirjoittajien ajatukset voi lukea itse kirjasta. Kirjaa on myynnissä useissa eri kirjakaupoissa ja nettikirjakaupoissa. Myös minulta kirjaa voi tiedustella esimerkiksi käyttämällä tätä yhteydenottolomaketta. Olen myös listannut tälle sivulle linkkejä nettikirjakauppojen sivuille, josta opusta saa hankittua.

Iloisia lukuhetkiä ja muistakaahan äänestää!

Yhdenvertaisuuden puolesta - syrjintää vastaan

Maanantai 24.1.2011 klo 23:07 - Aleksi

Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat asioita, jotka vaativat niin asennetta, kuin myös hoksaamista. Oikealla asenteella on mahdollisuus tiedostaa omaa toimintaa ja päätösten vaikutuksia, ilman asennetta ei hoksaa riskikohtia syrjinnälle. Kuopion kaupunginvaltuusto käsitteli tänä iltana valtuutettu Harri Auvisen (vihr.) tekemää mainiota valtuustoaloitetta, joka koski yhdenvertaisuutta ja syrjinnän ehkäisyä.

Aloitteella haluttiin Kuopioon aktiivisempaa otetta yhdenvertaisuustyöhön ja asettaa tavoitteeksi Kuopion osallistuminen Syrjinnästä vapaa alue -kampanjajulistukseen. Ko. kampanja on mm. Helsingin Sanomien, Vammaisfoorumin ja sisäasiainministeriön koordinoiman Yhdenvertaisuus EtuSijalle –hankkeen tiedotuskampanja.

Kuopion kaupunki on hyväksynyt valtuustossa loppuvuodesta 2008 nelivuotisen yhdenvertaisuussuunnitelman. Ensimmäisen vuosiseurannan tulokset eivät olleet erityisen hyviä, mutta täytyy muistaa, että kyse on pitkäjänteisestä työstä ja onnistumisten seuraukset voivat tulla näkyviin vasta pitkällä viiveellä. Heikohkot tulokset täytyy ottaa haasteena ja positiivisena kehittymiskohteena. Huomion kiinnittäminen yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän estämiseen on tärkeää paitsi inhimilliseltä kantilta, myös imagon ja vetovoiman näkökulmasta kaupunkitasolla.

Vastauksessa aloitteeseen huomioitiin aivan oikein, että millään julistautumisilla ei tavoiteltu asia toteudu. Kyse on aivan arkisista töistä ja tilanteista, kaupungin suunnittelusta ja päätöksenteosta. Tässä tärkeänä osana on henkilöstön koulutus, jotta eri seikat osataan huomioida omassa toiminnassaan – myös ne asiat joita ei omasta näkövinkkelistä luontaisesti ehkä osaisi huomata.

Erityisen tärkeätä on tehdä asennekasvatusta lasten ja nuorten parissa, johon kaupungilla on hyvä mahdollisuus mm. koulun ja nuorisopalvelujen yhteydessä. Kaupunki voi myös edellyttää kumppaneiltaan, kuten seuroilta ja järjestöiltä, yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattamista.

Tämän asennekasvatuksen osana, kuten myös tietoisuuden lisäämisen ja ennakkoluulojen vähentämisen keinona myös tiedotuskampanjoilla ja julistuksilla on roolinsa. Ne palauttavat asioita mieliin arkisina hetkinä ja herättelevät pohtimaan teemaa. Siksi toivonkin Kuopiolta, kuten myös muilta kunnilta, positiivista suhtautumista Syrjinnästä vapaa alue tyyppisiin kampanjoihin.

On toki myös näkökulmia, jotka suhtautuvat vähätellen yhdenvertaisuuden edistämisen tarpeeseen. Syrjinnän kielto lähtee kuitenkin perustuslaista, joten kevyestä asiasta ei ole kyse. Lisäksi yhdenvertaisuuslaki asettaa kunnille velvoitteen yhdenvertaisuuden edistämiseen. Oman henkilöstön osalta syrjimättömyyttä edellytetään mm. työsopimuslaissa, on kyse sitten iästä, terveydentilasta, vammaisuudesta, kansallisuudesta, etnisestä alkuperästä, sukupuolisesta suuntautumisesta, uskonnosta, mielipiteistä, vakaumuksesta, ammattiyhdistys- tai poliittisesta toiminnasta.

Keskustanuorille yhdenvertaisuus on yksi neljästä arvosta. Se on myös minulle arvo josta en halua tinkiä.

Uusi vuosi - uudet tuulet

Torstai 30.12.2010 klo 19:13 - Aleksi

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja on aika toivottaa tervetulleeksi uusi vuosi 2011! Jos ei tapahtumia ja tilanteita puuttunut vuodelta 2010, tullee seuraavakin vuosi olemaan varsin vauhdikas. Kuopiossa uusi vuosi tuo mukanaan isoja ja mielenkiintoisia uudistuksia. Palvelualueuudistus (ja palvelutapauudistus) astuu virallisesti voimaan ja Karttulan kunta liittyy Kuopioon vuoden vaihtuessa.

Kuopion palvelualueuudistus on melko ainutlaatuinen koko maassa. Sen tarkoituksena on mm. tehdä kaupungin palveluista asiakaslähtöisempiä ja organisaatiosta ketterämpi. Jatkossa Kuopion kaupungissa on kuusi eri palvelualuetta: hyvinvoinnin edistämisen-, kasvun ja oppimisen-, kaupunkiympäristön-, perusturvan-, terveydenhuollon- ja vetovoimaisuuden palvelualueet.

Oma luottamustehtäväni vaihtuu vapaa-ajanlautakunnan varapuheenjohtajuudesta hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan varapuheenjohtajuuteen. Käytännössä verrattuna aikaisempaan uusina asioina lautakunnan rooteliin tulevat kulttuuripalvelut sekä kansalaisopiston palvelut ja listalta poistuu nuorisopalvelut, joka siirtyy kasvun ja oppimisen palvelualueelle.

Kuopion kaupungin organisaatio kokee merkittäviä muutoksia muutoinkin kuin siirtymisen uusiin palvelualueisiin: mm. uusi Kuopion kuntatekniikkaliikelaitos aloittaa toimintansa, Kuopion kaupungin ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin yhteinen Itä-Suomen huoltopalvelut liikelaitoskuntayhtymä aloittaa toimintansa, alueellinen jätelautakunta aloittaa toimintansa, Kuopion ja Suonenjoen yhteinen rakennuslautakunta aloittaa toimintansa ja maakunnallinen tietoverkkoyhtiö aloittaa toimintansa. Huhhuh, etteikö Kuopiossa ja Savossa muka mitään tapahtuisi!?

Kuopion ja sen alueen uudistukset on valtavia prosesseja ja niiden käytäntöön vienti tulee viemään aikaa. Sydämestäni toivon, että uudistukset onnistuvat nappiin ja ne tarkoittavat kaupunkilaisille hyviä palveluita ilman turhaa kitkaa ja kustannustehokkaasti. Tässä jokaisella luottamushenkilöllä, työntekijällä ja kuntalaiselle riittää tekemistä.

Kuopion talous on onneksi alkanut oikenemaan. Tälle vuodelle budjetoitiin reilu vuosi sitten ydinkaupungin osalta lähes 2,5 miljoonaa euroa alijäämää. Tässä kuussa tehtyjen talousarviomuutosten jälkeen tulokseksi näyttää muodostuvan lähes 2 miljoonaa euroa ylijäämää (vuosikate reilu 15M€) ja koko konsernin ylijäämäksi yli 4 miljoonaa euroa. Verotulot ovat kasvaneet odotettua enemmän ja korkomenot ovat taas olleet odotettua pienempiä alhaisen korkotason ansiosta.

Ensi vuoden talousarvio on ydinkaupungin osalta lähellä nollatulosta. Viime valtuustokaudella keskustan johdolla aloitetut talouden tasapainottamistoimet alkavat siis vihdoin purra.

Vahvaa taloutta Kuopion kaupunki tarvitseekin. Edessä siintävät isot investoinnit, kuten kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus (kustannusarvio vajaa 19 miljoonaa euroa) sekä keskustan uimahallin korvaaminen uudisrakennuksella (kustannusarvio 22 miljoonaa euroa). Aikaisemmin hyväksytyn usean koulun ja päiväkodin elinkaarihankkeiden (arvo yli 60 miljoonaa euroa) lisäksi on seuraaville neljälle vuodelle varaus kahdesta isosta kouluhankkeesta, joiden kokonaiskustannusarvio on noin 20 miljoonaa euroa. Tässä muutamia isoja tulevia investointeja – paljon on muitakin investointeja näiden lisäksi tulossa.

Tämän hetkisistä rakennushankkeista nostaisin esiin erityisesti kolme kohdetta: keskustaa uusitaan kymmenillä miljoonilla euroilla, oleellisena osanaan alatorihanke. Sitä seuraa kävelykeskustan rakentaminen, jonka puitteet kaupunginvaltuusto vastikään hyväksyi asemakaavan muodossa.
Kuopion pohjoisosassa on menossa noin 90 miljoonan euron rakennushanke Kallansilloilla. Se on erittäin tärkeä hanke Kuopion ja Siilinjärven välisen työpaikkaliikenteen kannalta, kun pahin pullonkaula poistuu. Samalla poistuu paha turvallisuusriski: jumittavista läppäsilloista päästään eroon.
Kuopion eteläpuolella taas on tehty pohjat tulevaa Ikeaa ja Ikanon kauppakeskusta varten, joiden rakentaminen alkanee piakkoin. Tälle Matkuksen yritysalueelle on tullut ja tulee paljon muutakin toimintaa.

Näiden lisäksi Kuopion Energia rakentaa uutta voimalaitosta yli 100 miljoonalla eurolla. Kuopion Veden lähivuosien investoinnit ovat 40 miljoonan euron tasoa. Rakenteilla olevasta Pienen Neulamäen yritysalueesta tulee Kuopion isoin työpaikkakeskittymä. Toinen yritysalue on rakenteilla Sorsasaloon. Tecnopolis rakentaa uutta toimitilaa Savilahden tiede- ja teknologia-alueelle.

Kuopion Saaristokaupungissa pidettiin tämän vuoden kesällä erittäin onnistuneet asuntomessut, jotka vetivät todella hyvin väkeä. Kaunis rantarakentaminen sai kiitosta ympäri Suomea ja maailmaakin: Saaristokaupungissa yhdistyy suomalainen unelma asumisesta: talo (jopa omakotitalo) järven rannalla tai sen läheisyydessä, luontoa ympärillä, palvelut vierellä ja kaupungin keskusta kiven heiton päässä. Saaristokaupungin laajeneminen jatkuu edelleen.

Kun edellisiin lisätään viime vuodelta poliittisin päätöksin erittäin tervetulleet avaukset, lääkealan kehittämiskeskuksen Fimean perustaminen Kuopioon ja hammaslääkärikoulutuksen uudelleen käynnistäminen Kuopiossa, voi kehityskulkuun olla todella tyytyväinen! Usea hyvä rakennuskohde ja kehitysaskel jäi tässä mainitsemattakin.

Ainakin siis näin kuopiolaisena uutta vuotta ottaa vastaan odottavaisin ja iloisin tunnelmin. Oma kaupunki kehittyy vauhdilla ja merkittäviä uudistuksia on käynnissä.

Näillä terveisin Kuopiosta toivotan kaikille blogini lukijoille iloista vuodenvaihdetta sekä paljon onnea uudelle vuodelle 2011!

Pääministeri Katainen

Torstai 23.12.2010 klo 18:07

Kirjoitus on lähetetty Savon Sanomien Lukijan sanomat-toimitukseen ja artikkelitoimitukseen 23.12.2010.

Savon Sanomien pääkirjoituksessa Mörkö pois kaapista (22.12.) oli mainittu seuraavasti: ”Yllättäen ovat kokoomuksen vahvat miehet pääministeri Jyrki Katainen ja erityisesti ulkoministeri Alexander Stubb alkaneet puhua Natosta ---”.

Vihkiytymättömille kerrottakoon aluksi, että Suomen pääministeri on Mari Kiviniemi (kesk.), Jyrki Katainen on valtiovarainministeri ja perussuomalaiset ei ole hallituspuolue.

Koska tämä Savon Sanomien pääkirjoituksen kannanotto jäi ainakin itselleni epäselväksi, kysyn ystävällisesti pääkirjoitustoimitukselta, mitä se tarkoitti kutsumalla Jyrki Kataista pääministeriksi?

Oliko kyseessä lehden virallinen tai epävirallinen linjaus freudilaisen lipsahduksen tapaan, jolla Savon Sanomat tuli vahingossa paljastaneeksi käsityksensä Suomen hallituksen todellisesta johtajasta tai asetti oman tavoitteensa ensi kevään eduskuntavaalien tuloksen suhteen?

Tämä vaihtoehto tuntuu luontevalta, sillä Savon Sanomat on ollut tällä vaalikaudella voimakkaasti kokoomuksen linjoilla muun muassa ydinvoimakysymyksen kanssa. Toivottavasti ”oman maakunnan” (Uudenmaan) poikaa ei kuitenkaan käsitellä kritiikittömästi silkkihansikkain ja vahvaa johtajakuvaa luoden pelkästään synnyinseudun vuoksi. Kokoomuksen Nato-puhelua en pitäisi kovin yllätyksellisenä.

Vai oliko kyseessä puhdas huolimattomuus tai tietämättömyys? Tämä vaihtoehto tuntuu epätodennäköiseltä, sillä olisihan se varsin amatöörimäinen virhe laadukkaalta pääkirjoitustoimitukselta näinkin selkeässä asiassa.

Oli miten oli, toivotan Savon Sanomien väelle rauhaisaa joulunaikaa ja menestystä uudelle vuodelle 2011!

Aleksi Eskelinen
Kuopio

Pysäköintikielloilla apua Helsingin lumiongelmaan

Perjantai 17.12.2010 klo 21:59 - Aleksi

Helsinki on ollut melko hukassa lumen kanssa – ei kai siitä mihinkään pääse. Minua luontoäiti on ilmeisesti halunnut siunata lumella: kolmena talvenani Helsingissä tästä kunnossapidon kiusankappaleesta ei ole ollut pulaa. Itseäni lumi ei sinänsä haittaa, kiva saada valoisuutta pimeän talveen!

Olen kyllä aikaisemmin Kuopiossakin saanut nauttia lumesta. Kaupungit ovat tietysti aivan erilaisia ja eri kokoluokassa, mutta silti kunnossapidon taso katujen lumenpoistossa on ollut huikean selkeä. Viime ja tämän talven lumentulon tasolle ei Helsingin kunnossapidon resurssit vain yksinkertaisesti ole riittäneet. Kadut ovat olleet melkoisen tukkoiset ja ainakin näin jalankulkijana haasteita on riittänyt.

Talvet eivät ole samanlaisia. Jos halutaan, että lumisena talvena kalustoa ja henkilöstöä lumenpoistossa riittää, täytyy reserviä ylläpitää myös vähälumisina talvina. Yrittäjät eivät investoi yhden tai kahden talven takia. Varmuus tulojen riittävyydestä täytyy olla pitkäjänteisesti.

Jos resursseja ei saada nopeasti lisää, mikä avuksi? Kuinka helpottaa nykyisten työmiesten hommaa?

Ehdottaisin Helsingissä otettavan käyttöön katujen tai niiden osien lajittelu seitsemään osaan. Kullekin kadunpätkälle määriteltäisiin ainakin talvikautena viikonpäivä, jolloin pysäköinti siinä olisi kielletty. Muistelisin, että Tukholmassa on käytössä tällainen viikonpäivän mukainen pysäköintikielto. Läheltä löytyy kuitenkin aina toinen katu, jossa pysäköinti on mahdollista.

Näin jokaiselle kadulle olisi tiedossa kohtuullisen ajan sisään päivä, jolloin se voidaan tehokkaasti putsata joko lumesta talvella tai hiekasta keväällä ilman esteitä. Nyt katujen reunoihin parkkeeratut autot jäädät lumivallien sisään ja nämä katujen reunaan jäävät lumivallit sekä ahtauttavat katuja, että hankaloittavat pysäköintiä. Se taas tuottaa mittavia vaikeuksia mm. joukkoliikenteelle.

Tämä keino tietysti vie laskennallisesti seitsemäsosan kadunvarsipysäköintipaikoista pois. Mutta paljon pysäköintitilaa on jo nykyisellään poissa käytöstä lumimassojen takia?

Mitä ideoita sinulle tulee mieleen, millä voisi helpottaa katujen kunnossapitoa?

Hyvä paha kyläkoulu

Sunnuntai 12.12.2010 klo 12:27 - Aleksi

Voihan aivopieru! Tällainen taisi päästä Kuopion kokoomukselta, kun se marraskuun valtuustossa vastusti yhden kuopiolaisen kyläkoulun, Vehkalammin koulun, peruskorjausta ja laajennusta. Parahiksi juuri oli ehditty uutisoida kaksi kyläkouluja puolustavaa julkaisua.

Ensimmäinen näistä oli kasvatustieteiden tohtorin Risto Kilpeläisen väitöskirjan tulokset, jotka kertovat kyläkoulujen olevan erinomaisia oppimis- ja kasvatusympäristöjä. Kyläkouluilla esiintyy vähemmän kiusaamista ja syrjäytymistä, mutta enemmän yksilön huomiointia ja oppilaan itsetunnon tukemista. Kilpeläinen suositti jarrujen laittamista kyläkoulujen lakkauttamiselle.

Toinen näistä uutisista kertoi Eläköön kyläkoulu –kirjasta. Kirjoittajat, Turun yliopiston suunnittelija Sami Tantarinmäki ja professori Eira Korpinen asettavat kyseenalaisiksi kyläkoulujen lakkauttamista saadut säästöt. Heidän mukaansa kertaluonteisten säästöjen hyödyt tulevat syödyksi parissa vuodessa menojen kasvaessa mm. kuljetuskulujen nousun, uusien tilojen kunnostamisen ja erityisopetukseen siirtojen vuoksi.

Tässä Kuopion casen juoni: Vehkalammin koulun peruskorjaus ja laajennus on hyväksytty jo kertaalleen aikaisemmin kaupunginvaltuustossa. Tarjoushinnat kuitenkin olivat yli 20% korkeammat kuin budjetoitu investointi. Tämän takia valtuuston täytyi käsitellä asia uudelleen.

Kokoomus ei kunnioittanut valtuuston vanhaa päätöstä, vaan halusi siirtää päätöksen ensi vuonna valmistuvan kouluverkostoselvityksen jälkeiseen aikaan. Verkoston tarkastelu toimi virallisena (teko)syynä, vihkiytyneet tietävät todellisen syyn olevan enemmänkin ideologinen kyläkoulujen vastustaminen ja suuryksiköiden uskonto. Peruskorjausta ja laajennusta ei siis haluttu ollenkaan.

Samaa syytä olivat käyttäneet esittelevät virkamiehet. Kokoomuslaiset vetosivatkin virkamiesten ”asiantuntijuuteen”, koska ilmeisesti heiltä ei irtoa luottoa kansanvaltaan. Verkostoselvityksellä perustelu on kuitenkin mitä huvittavin. Vehkalammin koulun kohtalon pomputtelu ja eri selvitysten historia kun on huomattavan pitkä, noin vuosikymmenen mittainen.

Aikaisemman verkostoselvityksen perusteella on tämän vuosituhannen aikana lakkautettu Vehkalammin lähettyviltä jo kaksi kyläkoulua – alueen asukkaille jäi silloin lohdutukseksi yhden koulun säilyminen. Eikä Vehkalammin koulun oppilasmäärä ole mitenkään pieni, noin 130 oppilasta. Sitten odotettiin lähellä Siilinjärven kunnan puolella olevan koulun kohtaloa: se päätettiin lakkauttaa.

Verkostoselvitykset ovatkin oiva keino pomputella ja siirtää päätöksiä toivoen, että myöhemmin löydetään kivat perustelut lakkautuksille. Kun yksi selvitys valmistuu, on jo seuraavan selvityksen aloittaminen lähtökuopissa. Tätä tunnutaan käytettävän ympäri Suomea. Nytkin viivytys olisi todennäköisesti edelleen nostanut rakentamiskustannuksia, erityisesti kun odotettavissa on talouden elpymistä ja mahdollisesti rakentamisen ylikuumentumista. Siinäpä taas on tiukkaa veronmaksajien eurojen valvontaa!

Asioiden turha vuosikausien veivaaminen aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta perheille ja estää alueiden kehittämisen – lähipalveluiden tulevaisuuden ollessa epävarmalla pohjalla on kovin vaikeaa saada alueelle uusia asukkaita. Mikä surullisinta, lopulta mitättömien säästöjen, jos sellaisiakaan edes on, hintana on lasten kuljettaminen pitkiäkin matkoja, koulupäivien pituuksien kasvu ja tutun kouluympäristön häviäminen. Inhimillistä? Ei.

Onneksi Kuopion kaupunginvaltuuston suuri enemmistö jyräsi kokoomusryhmän kylmän ja synkän yrityksen, säilytti oman uskottavuutensa ja linjakkuutensa. Kokoomus syytti tästä keskustaa. Otamme mielellämme tämän kunnian vastaan. Eläköön kyläkoulut!

Guinness, kelttiläinen tiikeri ja teatteri

Torstai 9.12.2010

Suomalaiset taitavat vielä nukkua ruususen unta Euroopan talouskriisin myllätessä. Kriisi ei ole tullut arkeen. Siellä jossain kaukana kreikkalaiset, portugalilaiset ja irlantilaiset kärvistelevät, mutta ei se meitä koske. Vähän ottaa päähän, kun vippaamme lainaa ja takuita heille: parempi olisi olla vippaamatta ollenkaan, omapahan on ongelmanne – ja vielä itse soppansa keittäneet.

Tilanne on ollut ja on edelleen melkoisen tulenarka. Olisi syytä herätä kriisitietoisuuteen ja ymmärtää miten me täällä Suomessa olemme hyvin kiinteästi kosketuksissa muuhun Eurooppaan. Verkkomme ja linkkimme eri maiden välillä ovat erottamattomat. Virusta tähän verisuonistoon ei kannata päästää jylläämään.

Löytyykö meiltä tilanteen vakavuuden ymmärtämistä ja vastuunkantoa? Pahitteeksi se ei olisi oppositiollekaan. Sdp:n johtama teatteri ei anna kuvaa puolueesta, jolle rohkenisi maan johdon annettavan käsiin.

Pidän vakuuksien perään huutelua turhana. Jos tilanne äityisi niin pahaksi, että vakuuksia tarvittaisiin, olisi niiden kanssa enemmän epäselvyyksiä ja ongelmia kuin aitoa hyötyä. Mitä sekasorron keskellä olisi realisoitavissa? Kuinka suvereenin valtion yli voisi kävellä? Asein? Omien lainojen etuasemaan asettaminen ei palvelisi takuiden/lainoituksen tarkoitusta: rauhoittaa sijoittajia.

Sdp haluaa puuttua myös Irlannin yhteisöveroon. Näpit irti! Irlantilaiset viedään lainapaketilla henkihieveriin. Yksistään velkojen kustannukset tulevat olemaan erittäin raskaat. Solidaarisuuden vaalijapuolue haluaa tässä kohtaa viedä Irlannilta sen viimeisenkin oljenkorren selvitä vielä hengissä. Eipä sitä solidaarisuutta ole muutoinkaan koko kriisin ajan demareilta herunut, toisin kuin sisarpuolueiltansa Euroopassa. Kylmää on ollut kyyti.

Yksittäisen maan verotukseen puuttuminen olisi muutoinkin räikeästi vastoin pelisääntöjä. Se on kuin valtiontason kiusaamista (nyt kun kiusaamisesta puhuminen on muodissa). Jos verotusta halutaan koordinoida, se pitää tehdä koko EU:n tai EMU:n tasolla, ei yksittäistä valtiota kyykyttäen. Kyse on suuremmista periaatteista. Olen tämän suhteen eri mieltä siis myös mm. oman puolueeni varapuheenjohtaja Timo Kauniston kanssa.

Demariryhmän johtaja Eero Heinäluoma sanoi A-plussassa heidän vaatimuksessa olevan kyse nimenomaan periaatteesta ja signaalista, ei niinkään siitä, paljonko yhteisövero juuri nyt Irlannissa nousisi. Mutta juuri signaalit ovat merkityksellisiä; yritykset tekevät investointipäätökset tulevaisuusodotuksiin perustuen. Sdp:n vaatiman signaalin antaminen olisi Irlannille tuhoisa. Kuinka se edistää Irlannin velanmaksukyvyn kohenemista eli myös Suomen takaamaa lainanhoitoa? Pelkällä Guinnessilla ei Irlanti velkojaan maksa, kuten ei Kreikka oliiveillakaan.

Kuten teatteriin kuuluu, Sdp vaatii luonnollisesti myös pankkeja vastuuseen. Pankkien vastuu tuleekin kasvamaan varmasti jollakin tasolla myöhemmin. Juuri nyt rahoittajien kurnutuspuheet ovat lähinnä vaarallisia, kuten Saksan liittokansleri Angela Merkel hyvin osoitti.

Tosin ovat suurpankitkin kärsineet. Irlannissa pankkeja on joko osittain tai kokonaan kansallistettu. Omistajilta ovat omaisuusarvot joko hävinneet kokonaan tai romahtaneet radikaalisti. Ongelmavaltioiden valtionlainojen korkojen nousu on iskenyt näiden rahoittajiin. Annettujen lainojen käypä arvo on huvennut yli sadalla miljardilla eurolla (PIIGS -maat).

Joko vastuuta kannetaan tai sitä ei kanneta. Kikkailuvaatimuksilla se ei muuksi muutu. Kyse on siitä, haluammeko syksyn 2008 toistuvan? Haluammeko halvaannuttaa finanssimarkkinat ja sitä kautta investoinnit ympäri maailmaa? Haluammeko Suomen viennin jälleen romahtavan? Tällä kertaa vastaanottopuskureita ei ole Suomen valtiolla eikä liiemmin yrityksilläkään. Seurauksena olisi massatyöttömyys sekä julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan alasajoa. Pahimmillaan, yhdessä euron romahtamisen kanssa, seurauksena voisi olla myös korkotason nousu Islannin tavoin 20% tasolle ja vakuusarvojen tiputus – herkkua asuntovelallisille? Tätäkö demarit ja perussuomalaiset haluavat?

Ei toki Suomessa ja Euroopassa valittu vaihtoehto sataprosenttisen varmasti pelasta, eikä se herkkua ole. Vaihtoehdoista se on kuitenkin paras ja antaa eväät mennä eteenpäin. Oma arvioni on, että Portugali tulee vielä autettavaksi. Ja siihen se sitten jää. Espanjaan tai Italiaan ei ole kenelläkään varaa ja sen tietävät kaikki – myös sijoittajat ja spekuloijat. Niiden kanssa ei siis kannata lähteä edes leikkimään, sillä kaikkien tappio on varma.

PS.

Kokoomuksen kannatuksen trendi on kääntynyt laskusuuntaan kesästä lähtien. Se ja talouskriisi saattaa hermostuttaa valtiovarainministeri Kataista. Pokka ei tunnu aina kestävän. Kenen uskot parhaiten kestävän äärettömän kovat paineet: Urpilaisen, Kataisen vai Kiviniemen?

PPS.

Persu-pomo Timo Soinille ei riitä enää haluttujen ministeripaikkojen sanelu, hän kertoo jo perussuomalaisille kelpaavat hallituskoalitiot. Hatussa loiskuu?

Nuoret yhdessä rintamassa heikoimmilta leikkaamista vastaan - vain yksi puuttui joukosta

Tiistai 7.12.2010 klo 22:13 - Aleksi

16 valtakunnallista nuoriso- ja opiskelijajärjestöä järjestivät tänään mielenosoituksen eduskuntatalon edessä 18-25 vuotiaiden nuorten toimeentulotuen perusosan alentamista vastaan ja antoivat asiasta yhteisen kannanoton. Oli valtavan hieno huomata miten järjestöt yli poliittisten rajojen yhdessä rintamassa puolueettomien järjestöjen kanssa kertoivat yhdellä suulla vastustavansa nuorille tarjottavaa keppiä! Tosin silmiinpistävästi vain kokoomuksen nuoriso- ja opiskelijajärjestöt puuttuivat joukosta. Miksihän?

Kyse on peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) tuomasta esityksestä. Muutos aikaisempaan on, että vailla ammatillista koulutusta olevan koulutuksesta kieltäytyneen tai koulutuksensa keskeyttäneen 18-25 vuotiaan toimeentuloturvan perusosaa voidaan leikata 20% tai jopa 40%.

Jo lakiesityksessä huomautetaan, että kohderyhmänä olevat nuoret ovat erityisen vaikeassa asemassa ja suuressa syrjäytymisvaarassa. Silti keinona on kepin tarjoaminen ja lyödyn lyöminen edelleen! Huhhuh, ei voi muuta sanoa! Tähän ei voi kyetä kuin kokoomuslainen ministeri. Nämä esimerkkicaset kertovat todellisuutta kokoomusarvoista, eivät silotellut brändi- ja markkinointitempaukset mainostoimiston tuutista. Edes kokoomuksen nuorisojärjestöltä eli kokoomusnuorilta ei ole irronnut nuorten toimeentulon puolustamista viime aikoina (esim. opintotuen sitominen indeksiin). Oikeastaan heidän osaltaan homma on ollut päinvastoin.

Ongelman juuri syntyy siitä, että työmarkkinatukea voidaan leikata vastaavasta syystä. Tällöin työmarkkinatuki on alentunut toimeentulotuen tasolle, eikä tilanne ole palvellut tarkoitustaan. Oikea ratkaisu olisikin ollut poistaa työmarkkinatuen heikennysmahdollisuus, eikä tuoda sama toimeentulotukeen! Nuori on hyvä pitää mahdollisimman hyvin työmarkkinatuen ja aktivointitoimenpiteiden piirissä. Toimeentulotuki takaa minimi toimeentuloa ja tarkoituksena on turvata ihmisarvoista elämää. Tätä esitys uhkaa.

Onko sitten kuntien sosiaalitoimilla ja muilla viranomaisilla riittäviä resursseja hoitaa toimeentulotuen heikennyksen edellyttämiä aktivointisuunnitelmien tekoa ja seurantaa? Onko todellinen lopputulos kylmä toimeentulon heikennys ilman nuoren auttamista takaisin oikealle polulle? Kaikki tietävät, kuinka paljon syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle. Esitys myös hankaloittaa nuoria vaihtamasta opintoalaa, jos se osoittautuukin itselleen sopimattomaksi.

Parempia keinoja puuttua vaikeuksissa olevien nuorten tilanteeseen ovat mm. työpajatoiminnan-, etsivän nuorisotyön-, kymppiluokan- ja opinto-ohjauksen kehittäminen ja riittävä rahoitus. Osa näistä on ennaltaehkäisevää toimintaa, osa varhaista puuttumista. Myös kouluterveydenhuollon parantaminen on hyvä keino. Siis enemmän tukea ja ohjausta, ei raipaniskuja.

Nuorisolain 8 § mukaan ”nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa”. Tämä on kuntia koskevan luvun alla. Eduskunnan toivoisi noudattavan kunnille antamaansa velvoitetta myös omalla kohdallaan. Tämän lain kohdalla nuoria edustavia järjestöjä ei ole kuultu ollenkaan. Sen sijaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä on ollut kuultavana joukko edustajia ministeriöistä ja erilaisista sosiaalialan järjestöistä. Vaikuttaa siltä, että ministeri Risikko on halunnut viedä asian hiljaisesti juntaten nopeasti eteenpäin. Noudattaako tämä nuorisolain henkeä?

Ovelasti hallituksen esitykseen toimeentulotukilaista on yhdistetty toinenkin pykälä, joka koskee hyväksyttäviä tuloja (150€/talous) myönnettäessä toimeentulotukea. Tällä kannustetaan toimeentulotuen varassa olevia työllistymään. Tämä pykälä on jo nykyisellään voimassa määräaikaisesti tämän vuoden loppuun ja määräaikaisuuksille on tulossa jatkoa tällä esityksellä vuoden 2014 loppuun asti. Jos siis äänestää esityksen hylkäämistä suuressa salissa, hylkää samalla tämän määräaikaisuuden jatkon. On yhdistetty positiivinen esitys ja negatiivinen esitys.

Eduskunta äänestää esityksestä huomenna keskiviikkona 8.12. klo 14 jälkeen. Keskusteluissa ei muilta ole esitykselle tukea herunut kuin kokoomusedustajilta. Tilanne on kuin työtapaturma, jossa huono esitys on päässyt lopulliseen äänestykseen asti. Valitettavasti pelisääntöjen mukaan hallitusedustajat joutunevat siis äänestämään esityksen hyväksymisen puolesta. Tehty virhe pitää tunnustaa ja korjata mahdollisimman pian.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Maanantai 6.12.2010 - Aleksi

On aika sytyttää kynttilä. On aika katsoa kaunista valkoista luontoamme. On aika muistella läheisiä. On aika kuunnella Maamme-laulu ja Finlandia.

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää! Suuri kiitos kaikille heille, jotka turvasivat ja rakensivat itsenäisen Suomen.

Kuukauden Kansan Sankari-palkinto menee persujen Perus-Penalle!

Sunnuntai 28.11.2010 klo 17:26 - Aleksi

Annan kuukauden Kansan Sankari-palkinnon oman maakuntani Pohjois-Savon antamalle koko Suomen kansan lahjalle, perussuomalaisten Perus-Penalle! Pentti on sopivasti kevään 2011 lähestyessä huomannut suorastaan kärsivänsä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla Presidentin linnassa. Tunnen suurta myötätuntoa niille kärsimyksille, joita Oinonen on joutunut kohtaamaan ollessaan aiemmin kahdesti Linnan juhlissa, keskellä kamalaa kristallin ja kullan kimallusta. Ja se booli vielä…

Kansanedustajan vaivaiset muutamat tonnit kuukaudessa tienaava Pentti aikoo urhoollisesti tänä vuonna mennäkin rahvaan pariin Hakaniemen torille. Onneksi Pena tuntee olonsa siellä kotoisaksi, se on varmasti hyväksi hänelle. Ei sen imagoarvon kannalta, jota kyllä kipeästi tarvittaisiin kun ensi kevään vaaleissa ei olekaan luvassa vaaliliiton turvin kokoomuksen työntöapua Arkadian mäelle, vaan hänen oman henkisen viihtyvyytensä vuoksi.

Joku voisi syyttää Perus-Penaa tekopyhyydestä, hurskastelusta, populismista, paksusta tarinan syöttämisestä äänestäjille tai vaalitempusta, mutta minä en tähän kelkkaan lähde! Uskon vilpittömästi Pentin vilpittömiin tarkoitusperiin. Näin varmasti tekee myös enemmistö ään.. kansasta.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Perus-Penalle ja tervetuloa seuraamaan ylioppilaiden soihtukulkuetta!

Suomenmaan kolmossivun kirjoitus: Itseemme uskoen, toisiimme luottaen

Keskiviikko 10.11.2010 - Aleksi

Julkaistu Suomenmaan kolmossivulla 10.11.2010

Ylen Taloustutkimuksella teettämä lokakuun gallup-kannatus on varmasti pysäyttänyt jokaisen keskustalaisen, vaikka kyse onkin vain yhdestä kyselytuloksesta. Samaan aikaan yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy ja suuret instituutiot värisevät - kirkko etunenässä. Tämä värinä heijastuu myös keskustaan.

Tämän hetken henki on ollut selvä. Suuret moraalikysymykset puhuttavat. Se vavisuttaa politiikan mannerlaattoja. Jäävätkö eduskuntavaaleissa asiat moraalikysymysten jalkoihin? Miksi tilanne on mikä on, vaikka seuraavalla vaalikaudella on ratkaistavana valtavia kysymyksiä lähtien talouspolitiikasta sosiaaliturvaan, terveydenhuollon järjestämismalliin ja puolustusvoimien uudistamiseen?

Suomessa puolueet eivät historiallisesti ole muodostuneet liberaali – konservatiivijaon mukaisesti, vaan enemmänkin vasemmisto – oikeistoakselille. Näin ollen moraaliasioissa liberaaleja ja konservatiiveja on jokaisessa suuressa puolueessa. Suuret puolueet taiteilevat ja rakoilevat pienten puolueiden sarjatulessa. Näillä pienemmillä puolueilla, kuten vihreillä, RKP:llä, kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla, on selkeä sijainti moraaliakselistolla.

Keskustan kannalta vaikeata tilannetta ei helpota viime vuosien saatossa kertyneet kannot kaskeen. Oli vaalirahakohu syytämme tai ei, se tuntuu ja vaikuttaa kannatukseemme. Tämä ikävä seikka on vain hyväksyttävä ja rakennettava uutta luottamusta keskustaa kohtaan. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Siihen tarvitaan jokaista keskustalaista. Uusien kantojen heittäminen on turhaa.

Valitettavasti viime aikoina myös näitä kannon heittämisiäkin on ollut. Kesäisessä Lahden puoluekokouksessa puhdistimme ilmaa ja sitä moni keskustalainen tuntui kaivanneenkin. Valintojen tulokset olivat selviä ja iso joukko marssi kokouksesta pois muistaen Johannes Virolaisen kuuluisan ohjeen: pulinat pois! Ikävä kyllä vaikuttaa kuitenkin siltä, että jälkipulinat eivät ole jääneet pois.

Nyt on viimeinen aika viheltää poikki sisäinen kärhämöinti, ennen kuin se kärjistyy liian pahaksi. Jokaisen on syytä katsoa peiliin - kuului tai oli kuulumatta mihin tahansa ryhmittymään. On aika osoittaa, että me kaikki todella olemme puolueen miehiä ja naisia sekä annamme tuen vaaleilla valitulle johdolle. On jokaisen keskustalaisen etu, että etsimme mieluummin meitä yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Seuraavien vuosien aikana tehtävät päätökset tässä valtakunnassa ovat niin tärkeitä, että keskustalla ei ole varaa jäädä leikkimään vain omalle hiekkalaatikolleen.

Keskustalaiset elävät tunteella. Me jos ketkä suhtaudumme asioihin intohimolla ja suuresti välittäen. Vaikka meidän täytyy isona vastuullisena puolueena hoitaa suuria kysymyksiä ilman populistien helppoheikkimäisiä otteita, emme voi olla liian kylmän kalskeita ja etäisiä. Meidän täytyy kuunnella mitä ihmisillä on arjessa sydämellään, vedota tunteisiin ja hoitaa myös tunteita kuohuttavia seikkoja.

Olemme saaneet kansalaisilta galluppien ja muiden väylien kautta viestiä, joka on syytä ottaa vakavasti. Ei kannata mennä perinteisen ja liian helpon syyn taakse ”viesti ei ole mennyt perille”. On myös pysähdyttävä kuulemaan ja keskustelemaan, onko viestissämme ollut joitain väärin? Olemmeko unohtaneet jonkin asian pitkän hallitusrupeaman väsyttämänä, mitä meidän pitäisi tehdä paremmin?

Kyselyistä selviää kannatusprosentin lisäksi toinen huolestuttava seikka. Ne ihmiset, jotka voisivat äänestää keskustaa, ovat vähenevä joukko. Kannatusprosentin pienentyessä jäljelle jäävät vain nk. peruskannattajat. Haastavassa tilanteessa kasvavat myös vaatimukset, että meidän on keskityttävä vain näihin peruskannattajiin.

Sellainen asenne kannattaa unohtaa heti. Sen tien päässä on laantuminen pieneksi peruskannattajajoukon ja eturyhmän puolueeksi. Keskusta on ja se voi olla paljon enemmän. Keskusta on yleispuolue, joka kantaa huolta koko Suomen asioista. Kun siis seuraavan kerran ihmettelet miksi puolue tähänkin asiaan ottaa kantaa, muista, että se voi koskettaa ja olla merkityksellinen jollekin toiselle ihmisryhmälle vaikkei se juuri sinua kosketa. Myös muiden asioista huolehtiminen ei ole meiltä pois.

Viimeisin gallup-tulos julkistettiin juuri Keskustanuorten liittokokouksen alla. Vaikka olisi voinut kuvitella, että tunnelma viikonloppuna olisi ollut maassa, oli tilanne päinvastainen. Nuorista uhkui yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä: me kumoamme gallupit ja ansaitsemme suomalaisten luottamuksen! Kutsun kaikki keskustalaiset, nuoret ja vanhemmat, ilolla mukaan tähän työhön. Yhdessä me pystymme!

Aleksi Eskelinen
Keskustanuorten varapuheenjohtaja

Soinin perussuomalaisista talousteeseistä jäi paljon kysymysmerkkejä

Lauantai 30.10.2010 klo 13:20 - Aleksi

Oli ilo kuunnella Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin talousteesejä A-plus ohjelmassa. Kiitos siitä Ylelle. Se palautti uskon mieleen, että Timo Soinikin on tavallinen kuolevainen poliitikko, jota realiteetit ja odotukset vaihtoehtojen kertomisesta joskus kohtaavat. Kyse ei ole ihmemies MacGyveristä, joka elelee aivan toisessa todellisuudessa kuin muut. Sloganeilla ei Suomea kipparoida.

Irti saatiin joitain lähinnä valtion tulopuolesta. Listalla olivat energiaverokorotuksen peruutus (verotulojen väheneminen -750M€), maahanmuutosta leikkaaminen (+100M€), lähialueyhteistyöstä leikkaaminen (+15M€), Britannian EU-maksuhelpotuksesta luopuminen (+74M€) ja kehitysavusta leikkaaminen (+250-300M€). Eli valtiontalouden kannalta näillä toimilla pakkaselle jäätäisiin noin 250-300M€.

Näistäkin vaihtoehdoista Suomi ei käytännössä voi yksin vaikuttaa Britannian EU-maksuihin. Muutoinkin esiintyy pientä eriskummallisuutta: usein vastustaessa maahanmuuttoon meneviä varoja sanotaan, että pitää mieluummin auttaa (humanitääristen) maahanmuuttajien lähtömaassa. Nyt kuitenkin leikattaisiin kummastakin. Auttaako suomalaista yhteiskuntaa yhtään, jos tänne tulevien kotoutus heikkenee? Mitä leikkaukset tarkoittavat inhimillisellä tasolla, kun ne kohdistuvat maailman heikompiosaisiin?

Näiden lisäksi Soini oli varovainen verokorotusten kanssa: ansioveron korotusta vain suurituloisille (ei merkittävää vaikutusta valtiontaloudelle), pääomaveroa ylös ehkä vain yksi prosenttiyksikkö (noin 100M€), ei arvolisäverojen korotuksia, ei energiaverojen korotuksia, ei vähennysten poistamista. Soini palauttaisi varallisuusveron ja tekisi ehkä pääomaverosta progressiivisen. Nämä johtavat helposti verosuunnittelun avulla veronkorotusten kiertämiseen. Soinilta ei lopulta irronnutkaan selvää vastausta, vaan korotuksia täytyy ”tutkia ja selvitellä”.

Kun kurottavaa on lähes kymmenisen miljardia euroa, ei voi oikein käsittää millä Soini ihan oikeasti aikoo julkisen talouden tasapainotusta tehdä. Soini peräänkuulutti talouden kasvun edistämistä. Tosin lääkkeitä tähän ei kuultu. Yhteisöveroa ei voi alentaa, joten sieltäkään apuja ei irtoa. Kasvulla ei yksin tasapainotusta joka tapauksessa tehdä. Ilmeisesti Perussuomalaiset haluavat sitten leikata valtion menoja oikein isän kädellä. Se tietää hyvää lähiöiden heikompiosaisille ja maaseudun pienituloisille.

Mielenkiinnolla jään odottamaan vaalien lähestymistä ja sitä, kun oikeasti täytyy pistää uskottavat ratkaisuehdotukset pöytään. Tässä on rehellisyyden nimissä tehtävää jokaisella puolueella. Toivottavasti kaikilla on edes realistiset käsitykset eri vaihtoehdoista. SDP:n 500M€:n nappaaminen pääomatuloista kuulosti lähinnä hokkuspokkus tempulta. Seuraava nelivuotiskausi on Suomelle äärimmäisen tärkeä ja kohtalokas. Silloin ohjaksissa täytyy olla tekojen ja vastuunkantajien joukot. Protestiedustaja ei paljoa lämmitä kun meno on kylmää.

Lopuksi syvin osanottoni teollisuusneuvos Einari Vidgrénin poismenosta omaisille ja ponsselaisille. Hänen merkitystään Vieremälle ja Pohjois-Savolle ei voi ylikorostaa. Einarista jäi kuva savolaisen lupsakkana todellisena kansanmiehenä, jonka puheet olivat suuria, mutta teot vielä suurempia. Näin toivoisi olevan useammin myös politiikan saralla.

Ihminen hävisi homosekasoppaan

Keskiviikko 20.10.2010 klo 18:36 - Aleksi

Surettaa, hävettää ja harmittaa. Näin sanoi piispa Irja Askola homokeskustelusta. Lisäisin tähän myös vielä yhden tunteen: turhauttaa. Tätä keskustelua on nyt käyty yli viikko ja matkalla on nähty kommentteja laidasta laitaan. Moni alkaa jo kyllästyä koko keskusteluun. En ihmettele, toistaahan se samaa kaavaa kuin vuosia on jo totuttu, eikä tälläkään kertaa ole aivan hedelmälliseen keskusteluun päästy. Leikki pyörii, eikä länsirintamalta ole mitään uutta. Toisaalta, keskustelulla on silti itseisarvo.

”Olen miettinyt tässä useiden päivien ajan, laitanko minäkin lusikkani tähän homokeskustelusoppaan, joka alkoi TV2:n tiistaisesta (12.10.2010) Homoilta-ohjelmasta ja on sen jälkeen ollut valtakunnan ykköspuheenaihe”. Näin taas aloitti Jouko Piho oman 16.10. merkityn blogikirjoituksensa. Päätin tehdä samoin kuin Jouko ja heittää lusikkani soppaan. Tosin siihen ne meidän yhtäläisyydet sitten jäävätkin.

Keskustelussa ovat menneet puurot ja vellit sekaisin samoin tein kun se alkoi. Siinä sopassa ovat sikin sokin juridiikka, uskonnolliset vakaumukset, Raamattu, ihmisoikeudet, sananvapaus, uskonnonvapaus ja muita mausteita lähtien salaliittoteorioista. Tuntuu, että kaiken tämän sekamelskan keskellä yksi unohtui – ihminen. On vähemmistöjä, syntejä, ryhmiä sieltä ja täältä. Muttei yksittäistä ihmistä. Yritän pitää paletin hahmotettavana jakamalla kirjoituksen yleisiin huomioihin, politiikkaan ja uskontoon.

Yleisiä huomioita

Koko asia on mielestäni paisunut suhteettomiin mittapuihin. Vaalirahakohut eivät oikein enää jaksa kiinnostaa ja mainaritkin saatiin kaivettua ylös chileläisestä kaivoksesta. Mediaan näyttää syntyvän kerrallaan yksi iso asia, yleensä negatiivinen skandaali, jota puidaan sitten hartaasti ja isolla porukalla. Yleensä asioilla on hyvät ja huonot seuraukset. Julkisuus taatusti toi paineen ja kannusteen pelastaa mainarit, mutta heidän elämänsä julkisuuden repimänä ei tule enää olemaan entisensä. Veikkaan, että homokeskustelu on laantunut tämän viikon loppuun mennessä.

Suomessa on tulevaisuudessa ratkaistavana isoja haasteita ja nurkan takana lymyävissä vaaleissa ratkaistaan paljon. Verotuksen kokonaisuus, kasvava syrjäytyneisyys, ilmastonmuutos, väestön ikärakenne, kuntarakenne ovat kaikki todella merkittäviä asioita – mutta samalla isoja möhkäleitä. Itse kukin tuntee tällaisten asioiden edessä voimattomuutta.

Kovista asioista on vaikea keskustella, siksi nykyään tunne- ja moraaliperäiset keskustelut nousevat pintaan. Niistä aiheista jokaisella on mielipide, vaikka faktan olisi korvannut epätietoisuus ja ennakkoluulot. Tämä johtaa helposti vastakkainasetteluun, joka sekin helpottaa keskustelua. Isot yhteiskunnalliset mannerlaatat liikkuvat, kun kirkko, puolueet, puoluekenttä ja Suomi jaetaan yksioikoisesti liberaaleihin ja konservatiiveihin. Oikeutettu mustavalkoinen jako? Ehkä ei, mutta niin pirullisen helppo. Toivon kuitenkin, että vaikka homokeskustelu on sinänsä tärkeä, eduskuntavaaleissa pääpaino olisi aivan muissa asioissa.

Arvoja, politiikkaa ja juridiikkaa

Politiikan tehtävänä ei ole määrittää toiset parisuhteet paremmiksi tai oikeammiksi kuin toiset. Politiikan tehtävänä ei ole määrittää ketä voi rakastaa. Politiikan tehtävänä on turvata jokaisen ihmisoikeudet ja mahdollisimman yhdenvertainen asema rakentaa omaa elämää ja kasvaa ihmisenä.

Omaa käsitystäni määrittää Keskustanuorten ja Keskustan arvot. Tulevana viikonloppuna hyväksyttävässä Keskustanuorten strategiassa Keskustanuorten yhdeksi arvoksi neljästä esitetään yhdenvertaisuutta. Sitä kuvaillaan näin:

”Keskustanuorille yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikille ihmisille samoja ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kaikki ovat samalla viivalla riippumatta kansalaisuudesta, etnisestä alkuperästä, vakaumuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, asuinpaikasta, iästä tai sukupuolesta. Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa tarkoittaa samoja mahdollisuuksia päästä koulutukseen, saada työtä ja palveluja. Suvaitsevaisuuden perusta on se, että hyväksymällä itsensä pystyy hyväksymään muut.”

Keskustan periaateohjelmassa vuodelta 2006 kappaleen Ihmisyys ja vastuullinen vapaus alta taas löytyy seuraavat kirjaukset:

”Keskusta on humanistinen, ihmisyyttä kunnioittava liike.  Keskustan ihmiskäsityksen mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Jokaisella on tarve ja halu kasvaa henkisesti, toteuttaa ja kehittää omia lahjojaan, kykyjään ja taitojaan lähimmäisen ja yhteisön hyväksi sekä kantaa vastuuta itsestään ja muista. Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja. Hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan. Tämän mukaan yhteiskunnan pitää turvata jokaiselle mahdollisuus toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Korostamme jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta sekä suvaitsevaisuutta.”

Jos halutaan verrata, niin Raamatun perustaa eli rakkauden kaksoiskäskyä vastaa Keskusta-aatteessa perustana Santeri Alkion lausumat sanat ”Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.” Nämä sanat, kuten aikaisemmin kertomani arvokuvailut olisivat jokaisen keskustanuoren ja keskustalaisen hyvä muistaa. Näiltä pohjilta en itse näe muuta vaihtoehtoa kuin asettaa hetero-, homo- ja lesboparisuhteet yhdenvertaiseen asemaan.

Parisuhteiden yhdenvertainen asema tarkoittaa, että Suomessa parisuhteet määrittää yksi oikeudellinen instituutio. Tällöin yhdenvertaisuus toteutuu myös symbolisella tasolla. Kutsutaanko tätä parisuhdelaiksi, siviililiittolaiksi tai avioliittolaiksi, ei ole minun näkökulmasta relevanttia. Kyse on siis lainsäädännöstä ja juridiikasta. Se on tärkeää erottaa uskonnosta. Mielestäni kirkolla tulee olla oikeus itse linjata mitä parisuhteita se vihkii ja miksi se näitä kutsuu.

Suomalaisista yli puolet tukee sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sen ovat tähän mennessä laillistaneet Alankomaat, Argentiina, Belgia, Espanja, Etelä-Afrikka, Islanti, Kanada, Norja, Portugali ja Ruotsi sekä osa Yhdysvaltojen osavaltioista (lähde Wikipedia). Kuuluuko Suomi tulevaisuudessa näiden sivistysvaltioiden joukkoon?

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa eli mitä muuta kuin symbolista eroa nykyisellä rekisteröidyllä parisuhteella ja avioliitolla on? Merkittävimmät erot ovat oikeus yhteiseen sukunimeen tai yhdistelmänimeen sekä mahdollisuus yhteiseen adoptioon. Yksi vaikutus tulee myös avoliittoihin, joita nykyään ei voi samaa sukupuolta olevilla olla. Avoliitolla on kuitenkin juridisia vaikutuksia esimerkiksi sosiaali- ja verolainsäädännössä. Käytännön ongelmia voi ilmetä esimerkiksi puhuttaessa siviilisäädystä työnhaun yhteydessä tai yksityisyyden suojassa täytettäessä lomakkeita, joissa eri parisuhdeinstituutiot ovat eriteltynä.

Jokainen tuntenee varsin hyvin yleisimmät vakaumukseen liittymättömät vasta-argumentit. Homoparien adoptiota vastustaessa muistutetaan mm. lapsen mahdollisuudesta tulla koulukiusatuksi. Tässä kohdin tosin tekopyhästi yritetään muistaa myös sanoa, ettei kiusaaminen on ole kohteen vika vaan pitää puuttua kiusaajiin. Tätä ei vain valitettavasti tunnuta oikeasti tarkoitettavan.

Toinen argumentti on oikeus isään ja äitiin. Hienoa, jos lapsella on rakastavaiset isä ja äiti. Isän ja äidin olemassaolo ei kuitenkaan ole mikään takuu hyvistä vanhemmista. Tärkeämpää kuin vanhempien sukupuoli, on rakastava ja vastuullinen vanhemmuus.

Lastenpsykiatri Tytti Solantaus toteaa tutkimuskatsauksen (STM julkaisuja 2003:10) pohdinta-osiossa seuraavasti:

”Lasten kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies. Perherakenne ja vanhempien sukupuoli eivät sitä vastoin näytä olevan erityisen tärkeitä. Lasten kehityksen vaikeuksiin puolestaan vaikuttavat samat tekijät niin hetero- kuin homoperheissä: ongelmat perheen ihmissuhteissa ja erityisesti vanhempien keskinäisissä väleissä, vanhempien mielenterveyden häiriöt, vanhemmuuden pettäminen ja perheen taloudellisen tilanteen romahtaminen. Nämä ongelmat eivät ole riippuvaisia vanhempien sukupuolesta.”

Aiheesta löytyy enemmänkin tutkimustuloksia. Otteita Väestöliiton Parisuhdetutkimusta tiiviisti sivuilta:

”Yhdysvaltalaisten Mike Allenin ja Nancy A. Burrellin uusimmassa tutkimuksessa homo- ja heterovanhempien lapset eivät eroa toisistaan koetussa tyytyväisyydessä elämään, sosiaalisissa taidoissa, seksuaalisessa suuntautuneisuudessa, sukupuoliroolien omaksumisessa tai oppimistaitojen kehityksessä. Mittareina käytettiin arvioita lapsilta itseltään, vanhemmilta ja opettajilta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin meta-analyysia.”

Allen ja Burrell ovat julkaisseet tutkimuksen v. 1996 sekä uudestaan uusittuna ja täydennettynä v. 2002. Kolmannen meta-analyysitutkimuksen julkaisivat Alicia Crowl, Soyeon Ahn ja Jean Baker v. 2008. Kaikki kolme tutkimusta ovat tuottaneet saman tuloksen.

Myös tältä vuodelta löytyy julkaistu tutkimustulos: ”Amerikkalaiset tutkijat Timothy Biblarz ja Judith Stacey (2010) kävivät läpi 81 vertailevaa tutkimusta samaa ja eri sukupuolta olevien parien perheistä sekä yksinhuoltajaperheistä. Biblarzin ja Staceyn mukaan tutkimukset eivät tue näkemystä siitä, että lapsi tarvitsisi eri sukupuolta olevat kasvattajat. He toteavat, että yleensä kaksi vanhempaa on lapselle parempi kuin yksi, vanhempien sukupuolesta riippumatta, jos vanhempien keskinäinen suhde on kunnossa.”

Samoin tältä vuodelta on Ylen uutisoima tutkimus, jonka mukaan ”lesboäitien lapset sopeutuvat yhteiskuntaan paremmin kuin heteroperheiden lapset. -- Tuloksista ilmenee, että homoseksuaalisten äitien lapsilla oli vähemmän käytöshäiriöitä kuin yhdysvaltalaisilla lapsilla keskimäärin.”

Joka tapauksessa on muistettava, että ilman isää tai äitiä olevia lapsia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Luonnollisia syitä on lukemattomia: vanhemman kuolema, vanhempien ero jne. Toki on myös lapsia, jotka menettävät molemmat vanhemmat. Sekin on muistettava, että nykyään Suomessa yksin asuva voi adoptoida lapsen. Siis yksinhuoltaja, isä tai äiti. Myös sateenkaari perheitä on ja syntyy, sanoi laki homo- ja lesboparien adoptiosta mitä tahansa. Tutkimustulokset ja nämä nykyiset tosiasiat muistaen adoption vastainen argumentointi on kovin heikoilla pohjilla.

Poliittista elämää: Päivi Räsänen ja kristillisdemokraatit

Mennään sitten tapaus Päivi Räsäseen ja kristillisdemokraatteihin. Tässä henkilössä, josta on viime aikoina jo yritetty tehdä uhria ja sananvapauden marttyyria, minua eniten ärsyttää epäaitous, tekopyhyys sekä vastuuttomuus. Oli oikein tai ei, Räsäsestä jää kuva, kuinka hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle kertomaan ”totuuksia”.

Epäaitous ja tekopyhyys siksi, että vaikka Räsänen pyytää anteeksi sitä, jos on jotain loukannut, hän ei kuitenkaan kadu sanojaan.

Vastuuton siksi, että hän vähättelee rooliaan kirkosta eroamisissa ja sysää vastuuta dominoefektille. Vastuuton siksi, että hän laukoo poliittisena auktoriteettina totuuksiaan siitä, ettei omaa seksuaalisuuttaan tulisi toteuttaa, vaan tämä seksuaalisuuden harjoittaminen olisi itselle ja muille vahingollista ja homous olisi kehityksen häiriö.

Vastuuton siksi, ettei hän ymmärrä kuinka voi sanoillaan aiheuttaa ongelmia omasta seksuaalisuudesta epävarmoille murrosikäisille nuorille joko suoraan tai välillisesti muiden fundamentalisti-vauhkoajien innostajana. Onneksi eri asiantuntijat ovat näitä väitteitä nopeasti tyrmänneet.

Kaikkea tätä epäaitoutta, tekopyhyyttä ja vastuuttomuutta oli havaittavissa myös kesän Pride-iskujen kommentoinnissa. Blogissaan hän yritti rivien välistä hakea syyllistä ja syytä iskuille politiikan arvoliberalistumisesta, ei siis itse tekijöistä. Toki mukana oli muodollinen iskujen tuomitseminen.

Räsänen väitti kommenttejaan vääristellyiksi, vaikka jokainen järkevä ihminen ymmärsi piiloviestin. Kd:n kristillisen rakkaus-linjan vahvisti puolueen viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä omassa kirjoituksessaan, jossa marginaalin mielipiteenilmaisunvapaus jyrättiin ”enemmistön arvojen ja valtakulttuurin rauhan” alle. Tosin enemmistön arvot eivät taida olla linjassa Kd:n kanssa. Puolue käpristelee 4% kannatuksen kieppeillä.

Paitsi että Räsäsen linja johtuu hänen fundamentalisen fanaattisesta homofobiasta, kyseessä on selvästi myös poliittinen tarkoitusperä. Se vasta vastenmielistä onkin. Kd on junnannut marginaalisissa kannatusluvuissa ja jäänyt perussuomalaisten jalkoihin. Kd:n kansanedustaja Kari Kärkkäinen taannoin pohdiskeli, että jos puolue syrjäytyy pitkäksi aikaa pois hallitusvastuusta, menettää se tarkoitustaan. Mitä ideaa olisi puolueella, joka ei pääse tosiasiallisesti vaikuttamaan? Hätä on siis suuri, puolueen olemassa olo on pelissä. Tosin vaikka Kd nyt saisikin minimaalista gallup-kannatuksen lisäystä, syrjäytyy se yhä kauemmaksi hallituskelpoisuudesta.

Irvokkainta taas on Kristillisdemokraattien tuore logo, joka muodostaa sydämen. On siinä ollut porukalla huumoria kerrakseen…

Kirkosta ja seurakuntalaisista

Miksi sitten lopulta hyvin pienestä asiasta on tullut niin iso kohu (paitsi alussa mainitsemani arvokeskustelusuuntaus)? Miksi se syntyi juuri homojen asemasta? Miksi minäkin olen lopulta käyttänyt osallistuakseni keskusteluun tuhottoman kauan aikaa tämän blogin kirjoittamiseen ja kirjoituksen taustoittamiseen? Kyseessä on kuitenkin suhteellisen pieni vähemmistö.

Luulen, että keskustelu on toiminut herättäjänä, joka on koskettanut syvemmälti ihmisiä ja aivan niitä perusarvoja. Vähemmistön asemasta ja hyväksymisestä on tullut anturi ja mittatikku, joka kertoo yhteiskunnasta ja kirkosta paljon syväluotavammin kuin itse asia on. Pieni asia on saanut ison merkityksen.

Se on saanut miettimään, miksi minä kuulunkaan tähän kirkkoon? Isolle joukolle johtopäätös on ollut selvä, vaikka vähätteleviä asenteita eroamista kohtaan on ollut julkisuudessa havaittavissa ja epäilyksiä mm. yleissivistyksestä. Eivät ihmiset kuitenkaan tyhmiä ole. Viimeinen pisara on viimeinen pisara, eikä sen tarvitse olla suuri, jos vati on jo piripinnassa.

Monella ajatus eroamisesta ei ole ollut taatusti ensimmäistä kertaa mielessä. Kirkko on vatvonut homoparien rukoilemisen ja siunaamisen kanssa vuosikausia. Tämä saamattomuus ja linjattomuus tulivat kalliiksi. Tosin tilannetta ei auttanut kriisitiedottamisen totaalinen epäonnistuminen. Reagointi oli käsittämättömän hidasta ja kirkko oli kuin se olisi yllätetty housut kintuista.

Eroamista on myös kritisoitu mielipiteenilmaisun välineenä. Kuitenkin ilman tätä eroaaltoa keskustelu olisi jäänyt yhteen – kahteen iltaan. Siinäpä se. Nyt keskustelu on käynyt ja käynyt, kirkkoa on pakotettu poteroistaan ulos ja paineita lisätty, niin henkisesti kuin mammonan kautta.

Vaikka olenkin vankkumaton demokratian ja äänestämisen kannattaja, on massaeroaminen ollut ainakin lyhyellä aikasihdillä vaikuttavampaa. Samaan olisi pitänyt käydä monet kirkollisvaalit ilman tätä julkisuusmyllyä.

Uskomme kristinusko ja Raamattu

Tunkeudutaan kirkosta lopulliseen kliimaksiin: Kristinuskon olemukseen ja Raamattuun. Se keskustelu on useimmiten kaikista turhauttavinta. Puhun tässä täysin maallikon suulla ja sanoisin, että vähäisin tuntemuksin.

Moni mielellään jakaa totuuksia Raamatusta (mm. Päivi Räsänen). Tosiasia kuitenkin on, että Raamattua tulkitaan ja jokaiselle se näyttäytyy omalla tavalla. Keskustelussa on jakaantunut selkeästi kaksi eri Raamattu-linjaa. Toisessa laidassa on sananmukaisen tulkinnan kannattajat (tätä porukkaa ovat useimmiten myös ”kuin piru raamattua lukisi” – sakki sekä ”Raamatulla päähän lyöjät”) ja toisessa laidassa on tulkinta, joka ei yksittäisistä ohjelistoista välitä, vaan yrittää löytää jonkin suuremman sanoman.

Ensimmäinen ryhmä perustelee kantojaan Raamatun kirjoituksilla. Tässä minua ärsyttää se, että tämä porukka on useimmiten, sanotaanko ”pick up-lukijoita”. He siis poimivat itselleen sopivat sananmukaiset tulkinnat ja unohtavat muut kohdat. Tämä vie uskottavuutta.

Tällöin voi esimerkiksi sanoa homoseksuaalisuutta synniksi, mutta ei kielletä naisia olemasta kirkossa ilman huivia (1. Kor. 11:6), miesten annetaankin kasvattaa hiuksia (1. Kor. 11:14) ja ajella hiukset ohimoilta, ei hyväksytäkään orjia ja taas hyväksytään avioero (1. Kor. 7:1-16). Näistä ristiriitaisuuksista kannattaa lukea tämä kirjoitus.

Toista linjaa edustaa esimerkiksi Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen (josta voikin kuopiolaisena olla ylpeä). Hän sanoi hyvin Savon Sanomissa 19.10.

– Jeesustakin harmitti kirjaoppineiden vyörytys, ja hänen sanomansa alkoi aina: ”Te olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille…” Samalla tavalla nyt on koittanut uusi aika ja kirkon on uudistuttava. Jos Raamattua katsotaan syvemmältä, kokonaisuus viittaa siihen, ettei usko ole vain kirjaimen varassa, vaan mukana on oltava järki, sydän ja omatunto. Olennaista on silloin rakkauden kaksoiskäsky: kohtele toisia niin, kuten toivot itseäsi kohdeltavan.

Itsekin uskon juuri lähimmäisen rakkaudesta löytyvän kristinuskon syvin olemus armon ja anteeksiannon ohella. Moni sanoo, ettei kirkon linjaa voi muuttaa äänestelemällä tai ettei kirkko voi luopua Raamatun opeista. Ydinasia tässä kuitenkin on juuri se, että Raamattua ja sen välittämä sanoma on tulkinnanvarainen.

Otetaanko Raamatun tulkinnassa huomioon tekohetkien aikalaiskuva? Eri asioilla Raamatussa on eri painoarvo. Toisaalta, onhan kirkko aikaisemminkin muuttanut linjaansa tai syntynyt eri uskontosuuntia kristinuskon sisälle. Esimerkiksi orjuuden hyväksymisestä on luovuttu vaikka Raamatussa on kohtia, joissa se sallitaan.

Oma kysymyksensä on, voiko aito kansankirkko enää toimia? Onko mahdollisuuksia tai järkeä kirkossa, joissa ääripäät ovat aivan eri aaltopituudella? Löytyykö niin vahvaa yhteistä nimittäjää, että se peittäisi räikeät mielipide-erot?

Tekee kirkko niin tai näin, tyytymättömiä tulee takuulla enemmän tai vähemmän. Ehkä se on kuitenkin hyvä. Se on hinta kirkkomme olemuksen kirkastumisesta. Kristinuskon sisältä löytyy muitakin vaihtoehtoja. Itse en voi käsittää, miten esimerkiksi luthersäätiöläisten ollaan näinkin kauan annettu mesota keskenään kirkon sisällä.

Veikkaan, että ainakin yhdessä asiassa kirkko voittaa. Seuraavissa kirkollisvaaleissa äänestysprosentti tulee nousemaan. Itsekin aion äänestää marraskuun vaaleissa – ensimmäistä kertaa. Toivottavasti sekä kirkollis-, että eduskuntavaaleja kohti mentäessä se ihminen löytyy keskiöön. Tämän ymmärtävää ehdokasta minä etsin.